MAALAUS

                 Maalaus ei ole juurikaan kuulunut tekniikoihini lukuunottamatta 7-luokan kuvataidekerhoa, jossa maalasin öljyväreillä hevostaulun. Muistan opettajani kehuneen työtäni, mutta itse en ollut kovinkaan vakuuttunut kyseisestä työstä. Muutama vuosi sitten työssäni kokeilin ensi kertaa akryylivärejä ja olen niillä maalannut muutaman abstraktin taulun. Olen innostunut niiden kanssa väreistä ja valumista ja olen tehnyt kolmena vuotena ns. "terapiatyön" juuri ennen lomiani. En kuitenkaan kutsuisi kokemustani maalaamisesta kovinkaan kummoiseksi. Aiheena meillä oli maisemamaalaus, joka kuulosti todella haasteelliselta. Kurssi alkoi kesän alussa viikon mittaisena jaksolla ja siinä pääsi hyvin  sisälle aiheeseen.

                 Kurssilla saimme vapaasti valita välineet ja materiaalit ja halusin itse oppia lisää akryylimaaleista ja niiden käytöstä sekä kokeilla akvarelleja. Ajattelin että akryylit olivat ne minun juttuni, koska niillä olen maalannut jonkin verran viime vuosina. Kuitenkin kurssin aikana huomasin, että itselleni oli helppoa ja luontevaa käyttää akvarelleja.


                                  maisemamaalaus

                Ensiksi maalasimme yliopiston ympäristössä ja sieltä löytyi runsaasti kiinnostavia kohteita. Ensimmäisenä tein maalauksen veistoksellisesta suuresta männystä ja kuvakulmaksi otin ruohonjuuriperspektiivin. Löysin luokasta jonkun vanhan osittain leikatun akvarellipaperin ja käytin sitä pohjana. Kuvakulma tuntui haasteelliselta toteuttaa ja hiukan viileä keli ajoikin minut maalaamaan työn pääosin sisätiloissa. apuna käytin puusta ottamaani valokuvana. Tätä työtä tehdessäni tuntui akvarellien käyttö luontevalta tavalta ilmaista itseäni ja pidin työstä yllättävän paljon. Maalaamisen aikana sain Pertiltä paljon hyviä vinkkejä tekemiseen.

 
               Toisena työnä maalasin valmiille pinkopohjalle lehtimetsämaiseman ja sen työn kanssa koin kovasti ahdistusta ja  usein tuli tunne ettei työ edisty. Työtäni vaikeutti kuvaan/maalaukseen otettu rajaus, joka ei ollut lähellä eikä kaukana. Tällainen keskivertoetäisyydeltä maalaaminen ei tunnu omalta. Haluan tehdä kuvan joka läheltä tai tosi kaukana. Tässä työssä käytin akryylivärejä ja se oli myös haasteellista minulle. Värit olivat kuivuttuaan liian tummat tai muuten vain "väärät". Akryylien haastavuus on minulle niiden tukkoisuus, kun värit  kuivuvat. Maalattaessa pidän väreistä, mutta kuivuttuaan ne ovat tukkoisia ja sammuneita. Työni ei valmistunut kurssin aikana vaan tein sen loppuun vasta kotona. Enkä vieläkään ole tyytyväinen siihen.

                     Kolmas työni oli akvarelleilllä tehty maisema Naissaaressa ja kohteena oli kaukana vastarannalla oleva kanavuori, sen yllä lipuva pilvet ja edessä lainehtiva vesi. Materiaaleiksi valikoitui akvarellit ja halusin kokeille erilaista muotoa kuvalle ja toteutin maalauksen kahdelle A3, jotka olivat pystyssä peräkkäin. Tämä ei ollut valmiin työ kannalta paras ratkaisu, mutta hyvä että kokeilin jotain erilaista. Veden maalaaminen oli helppoa ja samoin pilvien. Metsä ja talot eivät onnistuneet niin hyvin, mutta lopputulos oli ihan ok. Tässä työssä oli haasteellisinta ulkona maalaaminen (hämähäkit, ulkopuoliset ihmiset, wc-hätä, yms.) eli ADHD-luonteelleni ärsykkeitä oli hiukan liikaa ja keskittyminen kärsi tästä. Ehkäpä vaikutusta oli myös sillä, että tämä oli viikon viimeinen työ ja tekemisen intensiivisyys alkoi jo verottaa voimia. 

                             kesän maisemamaalaukset

             Kesätehtäväksi sain Pertiltä maalata pilviä ja taivasta, jotka olivat tämän kurssin aikana osoittautuneet mieluisimmaksi kohteeksi. Tehtävä tuntui hyvältä  mutta loman koittaessa ja maalaamisen alkaessa se olikin haasteellista. Olin jo tottunut Pertin ohjeisiin ja neuvoihin ja samoin myös toisten kurssilaisten mielipiteisiin. Yksin maalaaminen olikin haastavaa ja siirsin töiden tekemistä viimetippaan. Tein kuusi erikokoista akryylimaalausta, jotka kuvaavat taivasta ja pilviä eri vuorokaudenaikaan ja hiukan eri vaiheessa kesää.
                      Kokeilin yhteen maalaukseen maalata taustan todella tumman vihreäksi lähes mustaksi ja sitten vasta maalata maisema siihen päälle. Ei ollut niin toimiva ja hyvä idea.. Värit olivat liian tummat ja sävyt hukkuivat tummaan taustaan. Niin pilvien kuin puiden maalaaminen oli haastavaa. Tämän työ kanssa takkusin ja pariin otteeseen meinasin gessota koko työn uudelleen. Vieläkään en ole siihen tyytyväinen ja haluaisin jatkaa sitä mutta, koen että tarvitsisin neuvoja työn kanssa. 

                Eniten näistä maalauksista pidän hyvin vaalean sävyisestä pilvitaulusta, johon onnistuin saamaan herkkää ja kevyttä jälkeä ja sävyjä, ikäänkuin akvarellimaista jälkeä  sekä viimeismpänä  maalattuun maisemaan Haukanniemestä kun taivaalla oli hiukeita sävyjä ja maahan lankesi isoja varjoja. Tämä työ oli helpoin maalattava ja tunsin että, nyt sain ilmaistua näkymää haluamallani tavalla. Sain kiinni niistä akryyleistä, jotka osoittautuivat alussa haastellisiksi. Kaikki työt opettivat jotain ja osaan olen jopa ihan tyytyväinen. Huomaan että itselleni mielenkiintoinen teema on valo ja taivas. Opintojen alussa esittelin itseni taivaanrannanmaalariksi ja olen huomannut että olen sellaisen itsestäni löytänyt kuluneen vuodenaikana ihan konkreettisesti.

Tästä kuvasta maalasin tuon lempiteokseni.

                               abstraktointi

           Syksyllä jatkoimme maalausta vielä Marjon kanssa ja aiheena oli;   Oma maisema – kesän maisemaluonnosten 
( havaintopiirustus ) ja valokuvien pohjalta Oma maisemamaalaus.
Olin kesällä napannut koiralenkillä kännykkäkameralle kuvan upeasta valo-ja pilvi-ilmiöstä ja halusin ehdottomasti maalata tämän aiheen tai ainakin yrittää sitä. Ensimmäinen harjoitus tehtiin pastelleilla ja valikoin paperiksi litoposterin. Aihe oli kiinnostava, mutta en saanut kiinni työstä ja se jäikin itselleni sivutuotteeksi. En ollut tyytyväinen väreihin enkä piirrustusjälkeen.

           Seuraavaksi jatkoimme työskentelyä tuon luonnoksen/harjoituksen pohjalta. Nyt valitsin väreiksi akvarellit ja paperiksi A2. Olen oppinut jo keramiikkaopinnoissani että, tykkään tehdä isoja töitä. Nyt työskentely lähti sujumaan alusta alkaen ja Marjon vinkkien avulla sain työhön lisää tunnetta. Jälkikäteen mietittynä en tiedä sanoisinko työtä abstraktoinniksi, mutta siitä huolimatta pidän tästä maalauksestani.

                                  ryhmämaalaus

          Abstraktointi viikonlopun viimeisenä työnä arvioimme tekemiämme maalauksia yhdessä ja laitoimme niitä ryhmiin aiheen, värien tai muotokielen perusteella. Sen jälkeen lähdimme toteuttamaan ryhmämaalausta abrahointina. Minun lisäkseni työtä maalasivat Sari Laitinen ja Elina Laine. Molemmat vahvan ja omanlaisen tyylin löytäneitä ja hyvin taitavia. Sovimme että minulle jä taivaan maalaminen ja he maalavat yhdessä tien ja ympärillä olevat vuoret ja veden. Tämä oli erilaista tekemistä aiempaan verrattuna ja otin heti alkuun roolin että olen enemmän toteuttaja kuin ohjeiden antaja. Sari on luonteva johtajatyyppi ja hän antoi maalauksessa raamit ja Elina ja minä toteutimme työtä omalla tyylillä näiden ohjeiden mukaan. En koe että Sari olisi ollut yksin johtaja, vaan hän myös kuunteli meidän ehdotuksia ja ideoita. Virkistävä tapa työskennellä sen kaiken itsekseen tuhertamisen jälkeen ja lopputuloskin oli hyvä. Tuskin kukaan meistä olisi yksin tehnyt tuollaista ja siinä näkyy hyvin meidän kaikkien persoona ja työn jälki. 

                            viimeinen maalausjakso                          

Kokemukseen ja arjen estetiikkaan liittyvä maalaus. Tehtävänanto:

 Usein ihmisillä on esim. tunne -elämään liittyviä ilmaisutarpeita. 

Tähän voi liittyä myös ” hiljaisen tiedon ” tai primitiivisen tiedon 

osuus jota emme välttämättä tiedosta muutoin kuin jonkinlaisena 

ilmaisutarpeena tai että se on joko kiinnostanut tai vaivannut jo 

pitemmän aikaa.


       Tämän tehtävänannon kilahtaessa sähköpostiini, minulle tuli 
tunne etten ymmärrä enkä osaa. Ideoita ei tullut, mutta kun Antti aukaisi tehtävää, sain mieleeni mutaman kuvan. Siltikään en tiedä teinkö tehtävän oikein vai väärin. Tässäkin meidän piti miettia aihe ennen tekniikan ja välineiden valintaa. Minulle tuli mieleeni kuva veteen vajoavasta naisen päästä ja toinen jossa polku johdattaa pimeään. Kulunut vuosi on ollut raskas itselleni monestakin syystä ja tässä vaiheessa tuntui että, hukun johonkin elämänsuohon enkä koskaan pääse pois. Nämä kuvat toivat minulle mieleen sisäisen tunteeni. Minä saan ideat nopeasti päähäni ja ongelma onkin pohtiminen ja harkinta. Olen niin vahvasti tunneihminen että päätökset syntyvät nopeasti tunteen perusteella. Onneksi ikä on tuonut myös ripauksen järkeä mukaan, mutta silti tunne on se joka ohjaa.

          Lähdin kokeilemaan maalata tuota veteen vajoavaan tyttöä tai naista. piirsin lyijykynällä luonnoslehtiöön pään, josta näkyi vain hiukset, otsa ja silmät. Myöhemmin väritin pään vielä akvarellilla. Pää oli aika pieni vain 3cm. Sitten otin värillisen pariisinpaperin lähdin maalaamaan siihen vettä. Kun oli n maalannut veden tein pastilliliidulla yläosaan usvaa ja leikkasin tämän pään ääriviivoja pitkin kuten omakuvassa ja liimasin sen keskelle taustaa. Hiukset taivutin irti paperista, jotta kuvaan tuli kolmiulotteisuutta. Ihan ok työ, mutta koska taustapaeri ei ollut tarkoitettu vesiväreille, se rypistyi rumasti. Työ näyttää minusta hiukan lastenkirjan kuvitukselta, mutta idea oli hyvä.

          Koska tämä työ syntyi nopeasti päätin kokeilla vielä toistakin ideaani puutarhasta ja synkästä taustasta. Tein työstä ensin luonnoksen pastilleilla luonnoslehtiöön ja sen jälkeen otin ison akvarelliarkin ja ison pensselin ja lähdin työstämään synkkää taivasta. Halusin kokeilla, voiko akvarelleilla saada vahvaa jälkeä ilman että, työ menee tukkoon. Alaosassa työtä on polku ja sen ympärillä pensaita. Ne eivät näytä samalta kuin mielikuvassani mutta toimivat työssä. Taivaalle syntyi vahingossa täysikuu kun, ryhdyin loppuvaiheessa pyyhkimään väriä taivaasta. Vahinko joka sopi työhön. Tästäkin työstä pidän vaikka siitäkin tulee kirjankuvitus mieleeni.

               Tämänkin kurssi yllätti itseni ja ennakkoluuloni sekä odotukseni. Olen mielestäni oppinut ja kehittynyt, mutta paljon on vielä matkaa edessä. Opettajat olivat ammattitaitoisia ja varsinkin Pertiltä sain monta hyvää vinkkiä ja neuvoja. Hyvää oli opettajien erilainen tyyli, sillä jokainen toi jotain erilaista oppia tekemiseen. Ja taas oli kurssikavereiden kanssa käydyt keskustelut täydellinen lisä tähän kaikkeen. Voi kun Perttiä voisi vuokrata kotiin antamaan oppeja..