PLASTINEN SOMMITTELU

         Plastisen sommittelun kurssi oli se jota odotin innolla, koska minulla on keramiikka-artesaanin tutkinto. Tiesin että, kurssilla kokeillaan erilaisia plastisia materiaaleja ja se kuulosti hyvältä. Kurssi toteutettiin kuvataidekoulun tiloissa keskustassa. Tilat olivat riittävät meidän reilun 10 hengen ryhmälle. Opettajana toimi kuvanveistäjä Kirsi Tapper.

                                     puu

          Ensimmäisenä pääsisimme vuolemaan puukolla puuta. Olin tottunut syksyn kurssien aikaan raahaamaan mukanani erilaisia piirtimiä,siveltimiä, värejä ja luonnospapereita. Tälle kurssille tarvitsimme ainoastaan puukon ja senkin sai tarvittaessa opettajalta. Kerrankin sai tulla kevyellä kassilla työskentelemään.Opettajamme Kirsi oli käynyt keräämässä meille valmiiksi lepän risuja. Jokainen sai itselleen sylillisen risuja ja niitä lähdettiin kuorimaan pienellä moralla. 
           En ole aiemmin käsitellyt puuta mutta, siitä huolimatta tehtävä tuntui mukavalta. Risuista meidän oli tarkoitus tehdä talven törröttäjiä. Aihe ei inspiroinut, vaikka usein niitä talvisin ihailenkin ja lisäksi ideat tuntuivat olevan kadoksissa. Otin kuitenkin puukon heti käteeni ja aloin vuolemaan. Kuori irtosi helposti ja jo ensivedolla luokkaan lejui mahtava tuoksu. Kirsi huomasi minun vuolevan tuomea koska, siitä lähtee voimakas mantelinen tuoksu. 

           Vuoleminen oli helppoa ja rentouttavaa. Kuorin neljä n. 60 cm risua ja sitten aloin vuolla lyhyistä tyvenpätkistä pieniä varrellisia n. 6-8 cm:ä pitkiä nuppuja . Aluksi en tiennyt mitä vuolen, mutta kuin itsestään alkoi näitä nuppuja ilmestymään. Ensimmäisen illan jälkeen en ollut aivan varma mitä teoksesta tulisi, mutta hyvillä mielin lähdin kotiin hautomaan ideoita yön yli.

            Aamukahvilla istuessani minulle tuli idea kiinnittää edellisenä iltana vuolemani nuput isompaan pyöreään palikkaan. Kysyin Kirsiltä löytyisikö luokasta paksumpaa oksa ja sopivan löydettyäni, sahasin sen käsisahalla oikeaan mittaan. Palaa hion nauhahiomakoneella puolipyöreään muotoon ja reunoille porasin reikiä, joihin istutin nuput. Työ ei näyttänyt ihan ajatukseni kaltaiselta ja päätin tehdä nuppuja lisää ja porata reiät joihin nuput kiinnitettiin hiukan eri kulmaan. Nuppujen vuoleminen oli työssä meditatiivisin ja hitain vaihe ja näitä nuppuja olisikin voinut vuolla vaikka viikon putkeen. Kiinnitettyäni nuput puuliimalla keskiosaan, leikkasin edellisenä iltana kuorituista varsista sopivan muotoisen ja pituisen pätkän ja kiinnitin keskiosan nuppuineen siihen. Sopivaan kokoon porattu reikä sekä kostudenkestävä puuliima auttoivat tässä hommassa.

          Talventörröttäjät oli tarkoitus kiinnittää jalustaan. Työlle sopivan jalustan sahaamisessa auttoi onneksi kurssikaveri Jari. Jalusta oli höylättyä 10x10 mäntyparrua, jonka toisen pään kulmia pyöristin hiukan nauhahiomakoneella. Porasin jalustaan reiän ja istutin talventörröttäjäni siihen. Jalustaan laitoin vielä irrallisia nuppuja, jotka näyttävät ikäänkuin kasvista pudonneilta. Yksinäinen oksa näytti jotenkin orvolta ja päätin tehdä vielä toisen oksan sille viereen kaveriksi. Kirsin ehdotuksesta päätin tehdä toisesta nuppuvaiheessa olevan ja siksi ajattelin tehdä keskiosaan ainoastaan nuppuja ilman vartta. Nuppujen vuoleminen oli hidasta ja sainkin työni valmiiksi ihan viime hetkillä. Jalustalla olevat irtonuput jäivät kiinnittämättä liimalla ja sen tein seuraavalla kerralla.

          Puu materiaalina oli tosi kiva, pehmeä, tuoksuva ja muotoiltava. Tehtävä oli hyvin mitoitettu ja sen ehti tehdä annetussa ajassa. Luokassa olleet työkalut auttoivat tekemisessä paljon. Vaikka aihe ei alkuun inspiroinut, pääsin hyvin tekemiseen kiinni ja lopputulokseen olen aika tyytyväinen. Hiukan vielä mietin työ värjäämistä liukuvärjäten siten, että kukan nuppuosa tulisi tummaksi (mustaa tai harmaa) ja vartta pitkin väri vaalenisi jalustaa kohti, joka jäisi puunväriseksi. Annan työn kuitenkin kuivua rauhassa ja päätän vasta sitten mitä teen värjäämisen kanssa.

                                 
                                 Plastinenpaperimassa

              Toisena viikonloppuna me teimme veistokset plastisesta paperimassasta. Tämä materiaali on itselleni hyvin tuttu, koska olen käyttänyt sitä paljon edellisessä työssäni käsityökoulun opettajana. Aiheen saimme jo puuviikonlopun aikana ja se oli eläin. Kerrankin sai sai suunnitella työtään etukäteen.

              Itselläni aiheeksi mielessä kävivät mm. maki, tukaani, hevonen, toinen koiramme ja moni muu. Päädyin kuitenkin tekemään vasarahain. Olen lapsesta saakka pelännyt haita paljon vaikkei minulla niistä ole muuta kokemusta kuin tappajahai-elokuvat. Vasarahai on pelottavuuden lisäksi hyvin kiehtovan kummallinen omituisen muotoisen päänsä vuoksi, joten siitä syystä tämä valinta.

             Veistos aloitettiin taivuuttamalla pienireikäisestä kanaverkosta eläimen runko. Tähän apuna olivat hanskat ja leikkurit ja tulostamani kuva vasarahaista. Olen taivutellut rautalankaa paljon ja tekeminen oli helppoa ja mukavaa. Halusin kiinnittää hain jalustaan ohuen rautatangon varaan ja Kirsi kaivoikin jostain metrin mittaisen n. 4mm rautatangon pätkän. Varren kiinnittäminen runkoon oli haastavaa enkä saanut sitä kunnolla kiinni ennen paperilla päällystämistä.

           Kun verkosta taivuteltu runko oli valmis, sitä lähdettiin päällystämään sanomalehdistä revityillä suikaleilla. Nämä suikaleet kiinnitettiin maalarinteipillä. Olen aiemin tehnyt vastaavan päällystämisen liisterin ja paperin kanssa ja koen sen helpommaksi, joskin paljon sotkuisemmaksi  tehtäväksi. Sain rungon kuitenkin päällystettyä ja seuraavana päivänä vuorossa oli plastisen massan lisääminen veistoksen pintaan. 

           Ensin minun oli kuitenkin ratkaistava metallivarren kiinnitys veistokseen. Tähän sain ideaksi kiinnittää varsi teipillä runkoon ja sitten paperimassaa päälle. Ei ehkä kestävin mutta ainoa mieleeni tullut ratkaisu tähän ongelmaan.

            Seuraavana aamuna paikkasin muutaman kohdan vielä sanomalehtisuikaleilla ja sitten aloitin paperimassan levityksen rungon päälle.  Kirsi teki meille maassan valmiiksi, joten pääsimme homman suhteen kovin helpolla. Massa oli löysempää kuin aiemmin käyttämäni. Mietin kuinka paljon se kutistuisi kuivuessaan.

            Levitin massaa kauttaaltaan rungon päälle n. 1/2 cm:n kerroksen. Joihinkin kohtaan massaa tuli paksummin, koska halusin sillä korjata epäsymmetrisiä kohtia. Kun runko oli massan peitossa, tajusin siinä vaiheessa, että haasteita olisi kuivatuksen kanssa.

 Hain muoto oli hankala evien vuoksi ja koska vatsasta törötti rautatanko, ei työtä voinut jättä kuivumaan vatsalleen. Viritinkin työn hetkeksi höyläpenkin puristimeen ylösalaisin roikkumaan, mutta sekään ei toiminut, koska vatsa venyi työn painosta. Sitten laskin työn muoviseen kulhoon ja laitoin reunoille paperista pehmustetta, jotta runkoon ei jäisi niin suuria painaumia astian reunoista.Täytyi toivoa parasta että muoto säilyisi hyvänä kuivumiseen saakka. Seuraavaan kertaan jäisi hionta ja työn maalaus.

              Kolmantena viikonloppuna saimme kuivaneet paperimassatyöt ja ne oli tarkoitus maalata. Minulla oli käynyt kuivatuksen aikana se mitä olin pelännyt eli metallijalka ei ollut kuivanut suoraan ja haini heilui tikun päässä kuin koivun oksa syysmyrskyssä. Ei auttanut kuin ottaa uutta massaa ja yrittää tilkitä suurentunut aukko hain vatsassa metallijalan juuresta. Samalla paikkasin myös pieniä halkeamia ja kuoppia jotka olivat syntyneet kuivatuksen aikana. Jätin työn kuivumaan taas ylösalaisin höyläpenkkiin.

             Kirsi oli hankkinut vanhoja puisia hattutukkeja ja me saimme tehdä hatun paperimassasta. Tässä työssä harjoittelisimme muotin käyttämistä ja työn irroittamista muotista. Valitsin itselleni perinteisen pienilierisen naistenhattumallin. Ideaa työlle ei ensimmäisenä iltana syntynyt, mutta päällystin tukin ensin muovilla ja teipillä ja sitten levitin päälle ohuen kerroksen paperimassaa.  Jätin työni kuivumaan ja toivoin, että idea syntyisi  yön aikana. 

             hattujen oli tarkoitus kuivua yön yli ja sitten ne halkaistaisiin ja  poistettaisiin muotista. Hattuni oli aamulla yhä kostea eikä minulla ollut syntynyt montaakaan ideaa yön aikana. Päätimme kokeilla hattujen kuivatusta keramiikka uunissa. Hyvä idea mutta sekään ei riittänyt kuivattamaan töitä niin paljoa, että ne olisi voinut irroittaa muotista. Hatun jatkaminen jäisi seuraavaan kertaan.

           Haille tekemäni paikkaukset olivat yön aikan kuivaneet ja pääsin pohjamaaalaamaan sitä. Maalaus tehtiin tavallisella seiniin tarkoitetulla valkoisella pohjamaalilla. Tämän jälkeen maalasin kerroksen akryylimaaleista sekoittamaani tummaa harmaata. Sen kuivuttua maalasin vielä vaaleammalla harmaalla ja lopuksi tuputtelin pintaan alumiinin väristä akryyliä.

 Hain metallijalka irtosi jälleen maalauksen aikana ja tuntui että, menetin mielenkiintoni koko työtä kohtaan. Maalaus ei ollut minusta erikoisen onnistunut ja koska työni oli aika pieni, siihen ei sopinut niin hyvin paperimassaan jäävä röpelöinen ja rouhea pinta. kokeilin vielä ennen lähtöäni laittaa liitoskohtaan Kirsin tuomaa liimaamassaa. Lisäksi hioin haille jalustan vaalaeasta puuparrusta. kiinnittäminen jäisi seuraavaan kertaan tai sitten kotitöiksi.

           Koska kaikkia töitä ei voinut tehdä yhtäjaksoisesti ehdin myös tekemmän kaksi pientä saviveistosta. Savena ceraman  veistosavea. Väriltään savi oli kauniin keltaruskeaa ja mukavaa muotoilla. En tiedä mistä sain ajatuksen tehdä naisen huulet joissa oli toisessa suupielssä palava savuke.  Tämä oli ensimmäinen pienistä veistoksistani. Toisena työnä tein reliefin, jossa on tytön sivuprofiili puhaltamassa ilmapalloa. Näma työt syntyivät nopeasti ja vaivatomasti.

Keramiikka

         Plastisen paperimassan jälkeen vuorossa oli savi. Tämä materiaali on itselle hyvin tuttu ja helppo työstää. Aiheen saimme samana päivänä kun työt aloitettiin ja aiheeksi saimme rintakuvan savesta. 

Jokaiselle annettiin 10 kg kivitavarasavea. Savi oli kerasilin W4015 ja se oli kuvanveistoon tarkoitettu. Saven joukossa oli 40% samottia.

         Tekniikkana oli makkaratekniikka. Kysyin Kirsiltä luvan tehdä työni yhdistetyllä levy ja makkaratekniikalla ja se oli sallittua. Kaulitsin savesta noin 1,5 cm:ä paksua levyä, josta leikkelin n. 4cm:n levyistä suikaletta. Kasasin suikaleista ensi hartiat, sitten kaulan ja lopuksi pään.

       Savi oli kosteaa mutta kuitenkin jämäkkää, joten se kesti hyvin kasassa samotin ansiosta ilman lyhistymistä. Ideaa minulla ei ollut vaan aloin vain tehdä hahmoa. Tehdessä minulle tuli kuitenkin mieleen lapsen kasvot ja niin aloin hakea oikeaa muotoa kasvoihin. Ensimmäisenä iltana sain tehtyä pään nenään asti ja ehdin vielä lisätä toisen korvankin. Muovaaminen oli helppoa ja oli mukavaa haastaa aivoja miettimään anatomiaa ja kaulan, hartian tai niskan mutkia ja kuoppia.  Työtä tehdessä mieleeni tulivat sanat "hide and seek" ja päätin peittää veistoksen silmät. Ajattelin tekeväni veistoksesta pojan, mutta kun se rupesi valmistumaan, halusinkin tehdä siitä tytön. Tein veistoksen pään umpinaiseksi ja laitoin sille kuitenkin silmät, vaikka sitten peitinkin ne savesta tehdyllä "kankaalla". 

        Itse rakentamisessa ei ollut vaikeuksia vaan aikani kului yksityiskohtien hiomisessa (korvat, kankaan mutkat, hiukset ja jne.)

Kun työ oli valmis, huomasin kuitenkin päälaen olevan liian matala ja lisäilin savea veistoksen päälle. Jouduin myös korjaamaan kaulaa, sillä se oli hiukan vajonnut rakennusvaiheessa painon vuoksi. Työ imaisi totaalisesti matkaan ja lauantai päivä kului kuin siivillä. Lopuksi päätin vielä maalata silmien siteen vaaleanpunaisella enkopilla. Olin työhöni kohtuullisen tyytyväinen ja jätin sen kuivumaan rauhassa muovien alle viikon ajaksi.

        Tässä työssä ei itselleni tullut uusia oivalluksia, mutta nautin tekemisestä todella paljon, sillä rakastan savea ja ihmiskasvojen tekemistä ja edellisestä kerrasta oli aivan liian kauan. Oli myös kivaa olla avuksi kurssikavereille neuvojen ja vinkkien antajana, sillä mihinkäs koira karvoistaan pääsisi.

                                            kipsi

         Kipsi on tuttu mutta hiukan vastenmielinen materiaali. Se on oivalline apui saven kanssa muottina, mutta sen työstämisestä en pidä. Luultavammmin siihen vaikuttaa sen epäplastisuus ja jauheinen olomuoto. Viimesenä materiaalina saimme siis kipsin.

Tehtävänä oli tehdä reliefi (kohokuva). Muotin ja mallineen teimme konepahvista. Ensikisi piti taas miettiä että mitä tekisi ja minä halusin jatkaa ihmisaihetta; sitä itselle mieluisaa vaikkei aina niin helppoa aihetta.

 Piirsin pahville silhuetti kuvan ihmisestä (todennäköisesti miehestä) ja halusin hahmon tulevan reliefiin koholleen. Siksi minun täytyi leikata pahvista ihmishahmo pois, jotta se olisi reliefissä kohollaan.

 Pahvi oli kuitenkin aika ohutta (2mm), joten leikkasin toiseen pahviin saman hahmon ja asettelin pahvit päällekkäin. Konepahvia on mahdotonta leikata saksilla, joten käytin leikkaamiseen mattopuukkoa. ensimmäisen päivän aikana oli tarkoitus saada malline valmiiksi ja valaa kipsi sen päälle. Enin aika meni leikkaamiseen.

 Kun osat oli leikattu, niin liimasin ne toisiinsa puulimalla ja sen jälkeen mallineelle tehtiin valukaukalo kapalevystä. Pahvikaukalo kiinnitettiin mallineen ympärille pakkausteipillä. Tämän jälkeen malline muotin sisäreunat sivellään öljy-mäntysuopaseoksella, jotta työ irtoaisi muotista.

Kipsiin käytettiin 1litra haaleaa vettä ja noin kaksi litraa kipsijauhoa. Tarkkaa määrä kipsijauheelle en mitannut, koska teen kipsin aina oppimallani tekniikalla, jossa jauhetta ripotellaan veden päälle tasaisesti, kunnes veden keskelle alkaa muodostua kipsisaari. tämän jälkeen veden annetaan rauhassa imeytyä kipsiin (silmissä näkee kuinka kipsisaari kastuu pikkuhiljaa). Kun kaikki kipsi on kastunut, niin kipsi ja vesi sekoitetaan rauhallisesti ja huolellisesti pohjia myöden, jotta kipsivellistä tulisi mahdollisimman tasainen ja vähä ilmakuplainen. Kun kaikki kipsi on sekoittunut, roiskitaan ensimmäinen kerroskipsiä mallineen päälle ja sen jälkeen kaadetaan loppu kipsi muottiin. Kun kaikki kipsi on muotissa, voi muottia ravistella kevyesti ja kopautella pohjan puolelta, jotta ilmakuplat nousevat pintaan nurjalle puolelle, eivätkä jää työn oikealle puolelle. Tein kipsivellistä aika jämäkän ja sainkin roiskia sen ripeästi työn pintaan ja muotiin, jottei se ehtinyt jähmettyä liian nopeasti.

         Kipsi sai rauhassa kuivua yön yli ja seuraavana aamuna sitä ruvettiin irroittamaan muotista. Ensiksi poistettin rajaukset ja sen jälkeen käänsin oikein päin ja ryhdyin repimään pahvimallinetta irti kipsistä. Pahvi irtosi aika helposti ja muutaman ohuen palan kaivoin pois bambutikun avulla.

           Pahvien irroituksen jälkeen mietin kuinka jatkaisin kipsin työstöä. En halunnut jatkaa työtä kuin vähän, koska olin aika tyytyväinen sen pintaan ilman työstöäkin. Vaikken suunnitellut työtä kovinkaan paljon vaan muokkasin sitä kokoajan tehdessä, tuli siitä ehkäpä sen takia aika onnistunut. Päätin pehmentää hiukan hamon toisen reunan ääriviivoja kevyesti veitsellä vuollen ja sen lisäksi raaputin kuun ympärille pari hentoa ympyrää pienen taltan avulla sekä lopuksi raaputtelin kevyesti hahmon takana ollutta kappaletta veitsellä. Viimeiseksi raaputin veitsellä myös hahmon jalkojen taakse kukkuloita esittäviä viivoja. 

           Koska minulta jäi aikaa, jatkoin vielä kesken jäänyttä paperimassahattua. Halkaisin sen ensin mattoveitsellä saadakseni sen irti muotista ja sitten paikkasin halkeaman paperimassalla. Hatusta oli lohjennut reunasta aika iso pala ja yritin myös paikata tätä halkeamaa, onnistumatta siinä kovinkaan hyvin. Päätin jatkaa työtä vielä kotona vaikkei se inspiroinut minua enää yhtään.

          Ja kun aikaa oli vielä jäljellä, sain ylijääneitä savia muilta ja rakensin niistä vielä toisen pienemmän tytön pään. Tämä pää oli vain puolikas, sillä olin saanut ajatuksen tehdä myöhemmin toinen iso pää, jossa kasvot olisivat puoliksi vajonneet veteen. Tämä pikkutyö oli siis harjoituskappale tulevaa varten. Aikaa tekemiseen ei ollut paljoa, enkä sen vuoksi ollut aivan tyytyväinen lopputulokseen.

Lopuksi

Tämä kurssi oli aluksi odotetuin ja syksyn jälkeen en enää odottanutkaan sitä niin kovasti, jäätyäni kiinni maalamiseen ja piirtämiseen. Koin etten oppinut paljoakaan uutta, koska aiemman kokemukseni vuoksi olin tehnyt kaikkia materiaaleja aika paljonkin. Kuitenkin yhdessä tekeminen on niin mukavaa, että olisin jäänyt paljosta paitsi, jos olisin jättänyt kurssin väliin. Myös Kirsi opettajana on aivan ihanan lempeä, positiivinen ja kannustava. Eniten pidin savityöstäni ja haluan tämän vuoden aikana tehdä lisää noita hahmoja, sillä ideoita niihin on paljon. Kurssi oli onnistunut ja oma tarpeeni ilmaista itseäni lisää, vain kasvoi kurssin aikana.