GRAFIIKKA

                                 Grafiikka

         Opintojemme viimeinen kurssi oli grafiikkaa ja se alkoi heti plastisen jälkeen. Tällä kurssilla opettajina toimivat graafikko Tuomas Hallivuo ja kuvataiteilija Rita Vargas. Kurssi alkoi ensin teoriaosuudella, jossa molemmat opettajat kertoivat omasta työskentelystään, kurssin tekniikoista sekä materiaaleista. Saimme hyvät kirjalliset ohjeet tarvikkeista ja tekniikoista. Kurssin aikana tutustuisimme metalligraffiikkaan sekä serigrafiaan. Olen aikoinani paperiartesaaniopinnoissani suorittanut grafiikan-kurssin ja viime aikoina työni puolesta olemme käyneet nuorten kanssa tekemässä puupiirrosta Järvilinnassa Ulla Aatisen opastuksella. Aihe on siis jotenkuten tuttua, muttei niin mieluisaa itselleni. Koen ettei piirrustaitoni riitä tähän tekniikkaan ja aiheen valinta on vaikeaa. 

                              
                                      Metalligrafiikka

                            syväpaino - etsaus ja kuivaneula  

         Etsaus oli ensimmäinen syväpainotekniikka ja sitä meille opetti Tuomas. Kävimme ensin tekniikan ja tyvaiheet läpi ja tutustuimme grafiikan-pajan työtiloihin- ja välineisiin. En taaskaan ollut mietinyt aihetta etukäteen, vaikka olimme saaneet ohjeistuksen hyvissä ajoin sähköpostiin. Minulla meni aikaa miettimiseen ja aloittaminen tuntui takkuiselta. Tein muutamia luonnoksia netistä löytämieni kuvien perusteella ja päätin tehdä afrikkalaisen naisen kasvokuvan tällä tekniikalla. 

        Työskentely aloitettiin kuparilaatan kulmien ja terävien reunojen vilaamisella ja sen jälkeen laatan pintaan siveltiin kovapinnoite ja levy jätettiin kuivumaan lämpölevyn päälle n. 10 minuutiksi. Kun kovete oli kuivunut, annettiin levyn jäähtyä vielä toiset 10 minuuttia, jotta kovetteen pinta kovettuisi rauhassa  eikä siihen jäisi niin helposti jälkiä. Samaan aikaan tein naishamon luonnoksen paperille.

Vasemalla etsaus-neula ja oikealla kuivaneula

          Kun levy oli kuivunut, piirrettiin kalkkeraus-paperin ja luonnoksen avulla levyn pintaan kuva ja siihen tulevat tummimat kohdat. Kun tämä oli tehty aloitettiin laatan työstäminen siihen tarkoitetulle raaputtimella/metallipiikillä. Pintaa ei tarvinnut raaputtaa kuin aivan kevyesti, sillä siihen jäi todella herkästi jälkiä.  Kun olin raaputtanut viivat, niin levyn taakse kiinnitettiin pakkausteipistä  "ripustusnaru", jotta levy saatiin happoon syövyttymään 35 minuutiksi. 

Tuomas näyttää teipin kiinnittämisen laattaan

Laattani happoaltaassa

            Levyn olessa hapossa, aloitimme toisen tekniikan eli kuivaneulauksen. Tässä oli tarkoitus käyttää pohjana offset-pellistä leikattua laattaa ja raapia kuva suoraan levyn pintaan, ilman mitään kovetteita. Offset-pelti valmistetaan alumiinista ja se on hyvin pehmeää ja siksi helppoa työstää. Raaputtamiseen käytettiin hiukan erilaista metallipiikkiä, joka oli etsaus piikkiä kovempi. Nyt sai käyttää vahvaa viivaa, jotta levyyn tulisi erivahvuista viivaa. Aiheeksi tähän työhön valitsin meidän karvaisemman koiran puolikkaan naaman. levyn raaputtaminen tuntui vastenmieliseltä, kun piti raapia metallia terävällä piikillä. Pienen hetken jälkeen työskentely alkoi kuitenkin sujumaan.

Luonnostelua kuivaneulatyötä varten

             Kuivaneulakseen tuli taukoa, kun etsaustyö oli ollut 35 hapossa. Levy nostettiin haposta ja huuhdelttin juoksevalla vedellä. Sitten jatkettiin viivojen piirtämistä. En oikein osannut hahmottaa mihin viivoja kannatti lisätä, joten piirsin niitä ehkä vääriin paikkoihin. Viivojen piirtämisen jälkeen työ upotettiin happoon uudellleen 5 minuutiksi ja huuhdelttiin jälleen vedellä. Tein vielä tämän jälkeen viimeiset viivat ja tuntui, että ne olivat vielä enemmän väärissä kohdissa. Lopuksi laatta laitettin happoon vielä toiseksi viideksi minuutiksi. Sitten laatta oli huuhtelun jälkeen valmis kovapinnoitteen poistoon. Kovete poistettiin lakkabensiinillä ja trasselilla. Kun tämä vaihe oli tehty, ripoteltiin levyn pinnalle vähän liitujauhetta ja valmista etikka-vesi seosta. Nyt laatta oli valmis painamiseen. Kuva ei näyttänyt mielestäni hyvältä. Halusin kuitenkin kokeilla miltä vedos näyttäisi, sillä pystyin jatkamaan laatta myöhemmin, jos lopputulos ei olisi mieleinen.

Etsaustyön ääriviivat ennen piirtämisen aloitusta

Ensimmäinen viivoitus tehty ja valmiina happoon

Toinen piirtämiskerta ja edessä seuraava hapotus

Kolmas piirtäminen ja seuraava happokylpy odottaa

Laatta etsattuna kaikkien hapotusten jälkeen

              Olin koko ajan työstänyt myös kuivaneulalaattaa ja päätin kokeilla sen vedostamista samaan aikaan. Tätä laattaa ei tarvinnut raaputtmisen jälkeen käsitellä mitenkään. Laitoin vedospaperit veteen likoamaan 20 minuutiksi ja sillä välin tein painovärin sekoittamalla sinistä ja mustaa keskenään lasilevynpäällä metallilastalla. Värin ollessa notkeaa levitettin ohut kerros väriä laatan päälle pienen pahvin palan avulla. Ylimääräinen väri poistettiin ensin pahvin puhtaalla reunalla, sen jälkeen laattaa pyyhittiin trasselilla ja lopuksi vielä puhelinluettelosta revityllä paperilla, jota piti pitää pyyhkiessä suorana. Laatat reunat pyyhittiin kevyesti pienellä huovanpalalla, jossa oli liitujauhoa. Tuomas näytti kaikki vaiheet selkeästi, mutta tuntui että muistettavaa oli paljon.

Ylhäällä kuivaneulalaatta ja alhaalla etsauslaatta viimeisen hapotuksen jälkeen.

           Kun laatta oli riittävän puhdas, otettin vedospaperi altaasta ja kuivattiin makulatuuri-papereiden välissä ylimääräinen vesi pois. Sitten prässin levyn päälle aselteltiin suojapaperi ja sen päälle laatta kuvapuoli ylöspäin. tämän jälkeen yritettiin laittaa kuivatettu vedospaperi mahdollisimman keskelle laattaa ja laskettiin prässin huopa vielä päälle. Tuomas oli säätänyt prässin kiristykset sopiviksi, joten meidän täytyi ainoastaan pyörittä prässin kampea. 

Tuomas näyttää vedostamisen ja prässin käytön

         Sitten vain innokkaasti avasimme huovan ja nostimme työt prässistä. Lopputulos laatoistani oli kohtuullinen. Pidin enemmän kuivaneulatyöstäni, mutta se kaipasi selkeästi lisää viivoitusta ja etsaustyössä minun olis pitänyt lopettaa viivojen tekeminen ensimmäisten syövytysten jälkeen. Tämän laatan kohdalla ajattelin, että tarvitsen lisää aikaa jatkotyöstölle ja päätin lisätä Tuomaksen ohjeen mukaan ainoastaan uuden kovapinnoitteen laatan päälle, puhdistettuani sen ensin huolellisesti lakkabensiinillä ja vedellä. Kuivaneulalaatan työstötä jatkoin heti ja otin aina uuden vedoksen raaputeltuani laattaa hetken. Tästä laatasta tein kolme vedosta, joissa värin määrä oli mielestäni oikea, mutta en ollut päivän päätteeksi vieläkään tyytyväinen viivoitukseen.

Kuivaneulavedoksia; oikealla ensimmäisen raaputtelun jälkeen ja vasen toiseksi viimeisen jälkeen.

Viimeinen versio kuivaneulalaatasta ja koiran kuono alkaa olemaan oikeanlainen.

Ensimmäinen vedos etsatulla laatalla.

etsaus vaiheittain:

 -leikkaa halutun kokoinen kuparilaatta levyleikkurilla 

 -hio laatan kulmat pyöreämmiksi metalliviilalla       

     

 -hio myös laatan reunat, jos ne tuntuvat teräviltä (45º kulmaan)

       

 -poista laatan suojamuovi ja levitä tälle puolelle          

  kovapohja pensselillä. Yritä saada mahdollisimman      

  tasainen kerros. Aine tasoittuu jonkin verran                   

  kuivuessaan.          

                                                      

- piirrä haluamasi kuva kalkeeri-paperin avulla               

  kuivuneen laatan pintaan. Pinta on herkkä naarmuuntumaan, joten ole varovainen käsitellessäsi laattaa.     

                                    

 -poista kalkeerauspaperi ja piirrä metallipiikillä kuvaan 

  tulevat tummimat kohdat. Piirrä vain viivaa, ei kokonaan 

  isoja yhtenäisiä alueita, koska väri ei tartu isolle kokonaan     raaputetulle aluelle kuin reunoille. 

-kun viivat on piirretty, laita laatan nurjalle puolelle kontaktimuovi, jottei laatan tausta syövy hapossa.

-laita laattaan pitkä pala leveää teippiä, jos käytät syövytykseen pystyallasta. Teipin avulla työ lasketaan altaaseen ja kiinnitetään altaan reunaan pyykkipojilla.

-anna laatan olla hapossa ensimmäisellä kerralla 35 minuuttia.

-nosta laatta haposta ja huuhtele se juoksevalla vedellä.

-kuivaa laatta ja jatka piirtämistä niihin kohtiin jotka haluat ns.keskisävyyn.

- viivojen valmistuttua, laita laatta takaisin happoon 5 minuutiksi.

-toista taas huuhtelu ja jatka viimeiset piirtämiset, jotka jäävät valmiiseen kuvaan vaaleimpina viivoina.

-viimeinen happokylpy on myös 5 minuuttia ja sen jälkeen huuhtelu.

-viimeisen huuhtelun jälkeen poistetaan kovapinnoite lakkabensiinillä ja trasselilla.

-lopuksi ripottele laatan pinnalle liitujauhoa ja etikka-vesi seosta ja hiorotaan sillä laatan pinta puhtaaksi.

-nyt laatta on vedostamista vaille valmis.

         Tiesin etukäteen, että grafiikka olisi haastavaa kaltaiselleni kärsimättömälle persoonalle ja muistin entuudestaan vedostamisen sotkuisuuden ja etsauksen hitauden ja sekä tekniikan liian monta vaihetta. Hyvää kertausta työskentely oli vaikkei töistä kovin mieluisia tullutkaan. 

                                     pehmytpohja

         Tuomaksen ohjaaman syväpainon jälkeen meillä oli yhden illan verran pehmytpohjaa Ritan opetuksessa. Myöhästyin tapani mukaan aloituksesta ja hommat olivat alkaneet, kun saavuin paikalle. Onneksi aiempi kokemus ja edellisen viikonlopun opit auttoivat pääsemään nopeasti alkuun. Intoa ei ollut, kun edellis- kerran tyytymättömyys painoi vielä mieltä. 

       Pehmytpohja tehdään myös kuparilaatalle. Laatan käsittely oli alkuu sama kuin etsauksessa eli kulmien ja reunojen viilaus. Sen jälkeen laatan pinnalle levitettiin telalla pehmytpohjaa. Pohja-aine oli musta tervalta tuoksuva puolipyöreänappi, jota sulateltiin lämpölevyn(45 C) päällä olevalla kuparilevyllä. Tältä levyltä pohjustinta otettiin telalla ja levitettiin sitten oman laatan päälle mahdollisimman tasaisesti. Kerroksia tuli kolme ja ne olivat hyvin ohuita. Kuparin pinta näkyi selvästi eikä pinnoitus ollut mitenkään peittävä. Kun pohjustin oli levitetty, täytyi aine vielä sulattaa pienellä töhöttimellä altapäin. Tätä varten levyt laitettiin metalliverkon päälle varovasti ja nostettiin pois yhtä varovasti levyjen jäähdyttyä hetken.

Pehmytpohjan sulatusta ja levitystä laatalle Ritan opeilla.

           Pohjaan ei saanut koskea yhtään, koska pintaan jäi helposti jälkiä esim. kynsistä. Rita oli hommannut meille kasvien lehtiä ja oksia ja valitsimme niistä mieluisat ja asettelimme oksat levyn päälle. Valitsin pienilehtisen oksan ja väänsin sen kaarevaksi levyn päälle. Kun kasvit oli aseteltu laatalle, mentiin prässiille ja laitettiin pariin kertaan taiteltu suojapaperi laatan päälle, ettei huopiin jäisi jälkiä. Huopien laskemisen jälkeen pyöritettiin laatat prässin läpi ja nostettiin suojapaperit varovasti laatan päältä.

Pehmytpohjalaatat prässissä kasvien osien kanssa.

Suojapaperit olivat myös kuin taideteoksia.

Osa kasvinosista irroitettu laatasta.

 Oma laattani näytti ihan hyvältä ja esiteltyäni sitä Ritalle, sain ohjeet poistaa kasvin kaikki osat varovasti laatalta. Tässä hommassa tarvitsin pinsettejä, koska pienet kasvin osat olivat takertuneet tiukasti laatan pintaan. Poistaessani osia sain sekä kynsistäni ja pinseteistä pieniä jälkiä laatan pintaan ja nämä jäljet täytyi peittää ennen syövytystä ja antaa laatan kuivua vielä n. 10 minuuttia.  Viimeiseksi täytyi suojata laatan reunat kovapinnoitteella ja pienellä siveltimellä sekä laittaaa laatan taakse kontaktimuovi ja teippi.

Laatan virheiden korjailua ennen hapotusta.

Laatat happokylvyssä

          Kun nämä vaiheet oli tehty, alkoi jälleen syövytys hapossa. Syövytys tapahtui viidessä vaiheessa; 3min-3min-5min-7min-5min. Joka välissä laatta huuhdottiin vedellä ja näytettiin Ritalle, joka antoi seuraavan ajan. Tämä vaihe oli haastava, kun viikon väsymys painoi ja hiukan hervottomassa olossa meinasin unohtaa laatan happpoon tai sitten en muistanut mitä kellon viisarit olivat näyttäneet, kun laitoin laatan happoon. Aivan kaikkia hentoja viivoja en laattaan saanut näkymään, mutta Rita sanoi, että hyvän laatan tekemiseen 3 tuntia on vähän ja siihen nähden olimme onnistuneet hyvin.  

Laatan puhdistus  lakkabensiinillä

Laatan puhdistus etika-suolavedellä ja liitujauholla

       Syövytyksen jälkeen laatalle levitettiin liitujauhoa ja etikkavettä sienen kanssa, jotta syöpyminen pysähtyisi ja sitten lakkabensiinillä poistettiin pehmytpohja pois laatan pinnasta ja pestiin laatta toistamiseen liitu-etikka-vedellä. Nyt laatta odotti värin levittämistä ja vedostusta. 

Pehmytpohjalaatta puhdistettuna

       Vedostukseen valitsin mustan värin, joka oli valmiina pöydällä. Kello oli lähemmäs kahdeksan, eikä aikaa ollut enää paljon. Halusin kuitenkin testata miltä vedos näyttäisi ja rivakasti levitin värin laatalle ja aloitin ylimääräisen värin poistamisen tarlataanilla ja sen jälkeen paperilla ja viimeiseksi pyyhin laatan reunat liitujauholla. Prässillä ei ollut ruuhkaa ja sain vedoksen tehtyä. 

Grafiikanvärejä lasilevyllä

Väri levitettynä ja valmiina prässiin

Paperit likoamassa ennen vedostusta

Paperi ja laatta menossa prässiin

Vedos ja laatta

Pehmytpohjavedos johon olen tyytyväinen

          Olin iloisesti yllättynyt lopputuloksesta. Kuva oli onnistuneempi ja erilainen, kuin olin siitä odottanut laatan perusteella. Kasvin ympärillä ja taustassa näkyi kyllä tummia alueita, jotka olivat siis syöpyneet laattaan ohuen pehmytpohjan läpi. Nämä virheet eivät häirinneet minua  vaan pidin niiden tuomasta tunnelmasta. Varsinkin yhden kulman kohdalla tuo tummentuma on selvästi havaittavissa. Olisin voinut estää tälläiset jäljet levittäämällä kovapohjaa kaikkialle laatan pinnalle lukuunottamatta itse kasvia. Mutta kuten sanottua, kerrankin olin tyytväinen grafiikantyöhöni näistä virheistä huolimatta. Rita kertoi että seuraavalla kerralla voisimme vedostaa laatalla vielä lisää vedoksia. Ehdottomasti halusin kokeilla laattaa vielä toisilla väreillä.

                                           silkkipaino-serigrafia

         Silkkipainoa oli vuorossa, kun menin seuraavan perjantaina Ratamoon. Työssäni olen viime vuosina tehnyt jonkin verran kankaanpainataa ja valottanut seuloja. Tiesin suunnilleen mitä olisi tulossa, mutta viikko oli verottanut voimia j ensimmäistä kertaa olisin haunnut talsia töiden jälkeen kotiin enkä Ratamolle. Tutussa mukavassa porukassa ja mielekkäässä tekemisessä sain hiukan virtaa ja väsymys väistyi.

         Aloitimme sillä, että Rita levitti pöydälle mustavalkoisia A5 kokoisia kopiota yksinkertaisista muodoista ja niistä valitsimme mielyttävimmän.  Kuva jäljennettiin skcish-paperin avulla valkoiselle pahville ja leikattiin siitä irti. Ritä toi pöydälle ison kalvon, johon oli merkattu rajat, joiden sisälle meidän piti järjestää kuviomme. Kuvioita liikuteltiin paljon eikä hyvää järjestystä meinannut löytyä. Itse en juuri puuttunut järjestelyyn, sillä koen hankalana tilanteet, joissa kaikki vaikuttavat lopputuolokseen yhdessä. Luotin myös muiden makuun ja arvostelukykyyn. Jonkin ajan kuluttua ratkaisu löytyi ja kuviot teipattiin kalvoon kiinni.

Pahvikaavioiden valintaa ja leikkausta

Pahvikaavioiden sommittelua ryhmänä

Pahvikaavioit paikoillaan

          Tämän jälkeen siirryimme pimiöön, jossa Rita näytti meille valtavan kokoisen seulan (n.0,9mx1,1m), jolle valottaisimme kaikkien kuvat. Tarkoituksena oli tehdä viikonlopun aikana yhteisteos, jossa käytettiin jokaisen valitsemia kuvia. Seulaan (90meshiä)levitettiin valotusemulsio. Aine on hyvin valoherkkää, joten siksi työskentely tapahtui punalampun valossa. Emulsiota levitettiin ohut kerros  seulan molemmin puolin  muovisenkourun avulla. Rita näytti esimerkkiä ja halukkaat saivat kokeilla levitystä. En halunnut, sillä inhoan tätä vaihetta seulan teossa ja onnistun yleensä levittämään väriä seulan lisäksi myös itseeni. Rita levitti aineen todella näppärästi, vaikka seulalla oli kokoa paljon. Seula jätettiin pimiöön vaakatasoon kuivamaan n.30 min ja sen alle laitettiin lämpöpuhallin nopeuttamaan kuivausta.

           Suureen seulaan oli tarkoitus tehdä lisää kuvia, joista ensimmäset painettaisiin alle värillä ja seuraavaksi valitsimme toisista tulosteista taas sen mielyttävimmän kuvion/kuvan. Tästä kuvasta tulisi musta ja vedostettaisiin värillisen päälle.Tällä kertaa kuva jäljennettiin musteella calqerue-paperin päälle. Valitsemassani kuvassa oli paljon ohuita pitkiä viivoja ja niiden maalaminen ohuella penselillä väsyneenä ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Kun lakkasin yrittämästä tehdä viivoista mahdollisimman tarkkoja, alkoi työ sujumaan ja tuntui rauhoittavalta maalata niitä. Saattaisin kyllä saada plagiointi-syytteen Marimekolta, koska kuvio muistuttaa paljon "varvunraita"-kuosia. Lopuksi kuva leikattiin irti reunoja myöten. Taas asettelimme kuvat kalvolle, mutta tällä kertaa ratkaisu tuli todella nopeasti ja yksissä tuumin. 

Valotuskaavion maalaamista musteella

Kuvio valmiina seulalle

Kuvioiden sommittelua

        Nyt meillä oli seulaan valotettavat kuviot järjestyksessä ja siirryimme takaisin pimiöön. Rita aseteli kuviot seulan päälle ja teippasi siihen kiinni. Sitten seula siirrettiin ison valotuspöydän sisään jossa sitten imettiin ilma pois. Seulakangas on tällöin  riittävän tiivisti kiinni valotuskalvojen kanssa ja kuviot valottuvat vearmemmin seulaan.Tämä oltiin tehty samoin aikanaan syanotypiassa, kun valotimme kuvia paperiin. Suuri uv-valo sytytettiin ja tilasta piti poistua het. Uv-valo vahingoittaa nopeasti silmiä, joten valotusta ei voi jääde katselemaan. Valotusaika oli 280 sekuntia. Yleisin aika on 300 sekuntia, mutta Rita sanoi, että meille riitti hiukan lyhyempi aika. 

Seulan valottaminenUV-valolla alkamassa

            Seulan oltua valotuksessa(n.25min) menimme takaisin pimiöön ja Rita nosti seulaan suureen altaaseen ja alkoi suihkulla huuhdella seulaa. Nopeasti seulasta alkoi näkyä meidän kuvat, mutta aluksi ne olivat hyvin haaleita. Muutaman minuutin jälkeen kuviot olivat jo hyvin selkeitä, koska seulaa huuhdeltiin molemmilta puolilta. Valotus onnistui hyvin ja kaikki kuviot tulivat selkeinä seulaan. Lähdimme tämän jälkeen kotiin odottamaan seuraavan päivän vedostushommia.

Seulan auki suihkuttelua

Kuviot auki pestyinä

        Aamulla aloitimme seulojen tarkastelulla (Rita oli ilalla valottanut meille vielä toisen samanlaisen seulan) ja seuloissa olleita pieniä virheitä paikattiin valotsemulsiolla, jota levitettiin pienellä pensselillä virheiden päälle. Tämän jälkeen seulojen täytyi antaa taas kuivaa. 

Valotettu ja auki pesty seula

Valotusemulsiopurkkeja

Pienten virheiden korjaamista ennen painamista

           Sillä välin kun seulat kuivuivat,aloimme värien valmistelulla. Rita teki tämän homman varmoin ottein. Värien pohjana oli silkkipainoon tarkoitettua pastaa, johon sekoitettiin pigmenttiä n.14g. Kaikkia tarvikkeita voi ostaa Seriväriltä  Helsingistä. Rita teki meille keltaisen, magentan punaisen, sinisen, vihreän ja mustan. Värit olivat valmiina hiukan löysiä ja niihin lisättiin paksunnetta(en tiedä onko termi oikea) joka sekoitettiin huolellisesti pastan joukkoon. Rita kertoi, että värit ovat kaikkein kirkkaimpia silkkipainossa. Edes kirjapainotekniikalla tai digipainolla ei saa aikaiseksi yhtä kirkkaita värejä. Tälläiset värithän ovat niitä "minun" värejäni.

Rita kertoo värien valmistamisesta

Painovärit sekoitettuna ja valmiina painamista varten

            Painaminen tapahtui suuren silkkipainokehikon avulla, johon seula ruuvattiin kiinni. Sitten kohdistimme edellisiltana tehtyjen kalvojen avulla teipit kiinni kehikon alustaan, jolle paperit laitettiin. Itse kkalvot kiinnitettiin pitkistä sivuista keikkoon jottta niillä voitiin kohdistaa myöhemmin kuviot oikeille kohdille.  Nämä kaikki alkuvalmistelut veivät paljon aikaa, mutta olivat välttämättömiä hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Seulan kiinnitys painopöydän telineeseen

Kuvioiden kohdistamista painopöydällä

Rita levittää väriä seulalle ennen vostamista

             Kun kaikki oli valmista, teimme ensi koevedoksia makulatuuripaperille, jotta kallis vedospaperi ei menisi pilalle. Rita näytti kuinka väri levitettiin seulaalle ja kuinka se levitettiin yhdellä nopealla ja napakalla vedolla seulan yli ja sen jälkeen kevyesti painaen takaisin. Tällöin seulan päälle jäi ohut kerros väriä, joka esti seulan kuivumisen ja kuvioiden tukkoon menemisen.

          Saimme kaikki harjoitella seulankäyttöä ennen kuin aloimme painaa varsinaisia vedospapereita. Jokaiselle oli varattuna kaksi isoa arkkia puuvillapaperia, jossa oli hyvin sileä pinta. Muutama käytti omaa paperia, jossa oli hiukan karkeampi pintastruktuuri. Itse seulan ja raakkelin käyttö oli haastellista ja Rita oli kokoajan auttamassa vedostusta. Olimme jossain vaiheessa liian hitaita ja seula pääsi kuivahtamaan ja jouduimme pesemään kuviot auki sumutinpullolla, vedellä ja rätillä. 

          Ensiksi painoimme papereille keltaisen värin. Sitä ennen suojasimme teipillä kuviot, jotka oli tarkoitus tehdä jollain toisella värillä esim.sininen tai pinkki. 

Keltainen väri painettuna

          Keltaisella värillä painettujen papereiden jälkeen, seula täytyi pestä vedellä ja sitä enen kaikki ylimääräinen väri kaavittiinn takaisin muovipurkkeihin lastojen avulla. Seula pestiin painepesurilla ja vedellä ja laitettiin kuivumaan. Vaihdoimme toiseen seulaan ja otimme pinkin värin käyttöön. Sitä ennen suojasimme taas kohdat joiden halusimme jäävän keltaisiksi.

Vedosteline kuivattamista varten

           Ja aloimme saman vedostusrumban kuin keltaisen kohdalla. Teimme taas koevedostukset enen varsinaisia töitä. Vieläkään ei rutiinia ollut ja seula kuivahti ja pesimme sen ennen kuin saatoimme jatkaa painamista. Tässä tekniikassa täytyi olla riittävän nopea. Pinkki väri muutti osan kuvioista oransseiksi ja painamisen jälkeen saimme miettiä mitkä kohdat jätettäsiin oransseiksi ja mitkä saisivat muuttua ruskeiksi. Ja taas suojailtiin osa kuvioista teipillä ja osasta otimme suojateippejä pois, koska tarkoituksena oli painaa sinisellä. 

Testivedoksia

              Seula vaihdettiin uuteen pinkin värin jälkeen ja edellinen pestiin taas painepesurilla. Sinisen värin painaminen alkoi samoin kuin keltaisen ja pinkin eli suojasimme seulasta osioita ja poistimme osan vanhoista suojauksista. Välillä tuntui että kaikilla oli eri ajatus mikä kuvio tuli millä värillä ja loppua kohden jokainen keskittyi päättäämään oman kuvionsa värin. Sinisen painaminen sujui hyvin ja olimme yhdessä päättäneet jo enen painataa, että jätämme vihreän kokonaan pois, koska saisimme sinisen ja keltaisen yhdistämisellä aikaan vihreän värin.

          Sinisen värin valmistuttua, osa päätti jättää mustan painamisen väliin, koska he olivat tyytyväisiä töihinsä näillä väreillä. Itse ajattelin painaa lisäksi mustaa. Huomasin kuitenkin tiiviin tahdin verottaneen voimiani ja päätin jättää vedokseni ilman mustaa. Voisin myöhemmin lisätä kuvioiden päälle mustaa, jollain täysin erilaisella seulalla joita työpaikallani on. Nyt kirkkaat värit tuntuivat hyviltä enkä kaivannut niihin mitään muuta.

Vedokset kuivumassa

          Silkkipaino oli erittäin monivaiheista ja nopeatempoista. Tekniikka vaati keskittymistä ja oli hyvä että Rita oli päättänyt mitä teemme. Aluksi idea yhteisestä työstä tuntui tosi haastavalta, koska tyylimme on todella erilainen samoin kuin värimaailma. Tekniikan kannalta paras ratkaisu oli kuitenkin tämä ja olen lopputulokseen tyytyväinen. En ole aiemmin käyttänyt näin isoa seulaa ja se oli hyvää oppia samoin kuin eri värien päällekkäin painaminen oli uusi ja innostava asia minulle.

      Värit ovat minulle miellyttäviä ja ylllätyksekseni pidin enemmän suurikuvioisesta vedoksesta kuin pienikuvioisesta, joka alussa oli suosikkini. Jälleen kerran haluan jatkaa tätä tekniikkaa ja aioin tilata värejä töihin ja tehdä nuorten kanssa silkkipainoa. Aloitan kuitenkin pienemmillä seuloilla, jotta onnistuminen on varmempaa.

Valmiit serigrafia vedokset

                                  serigrafiaa kankaalle

           Viimeisenä viikonloppuna jatkoimme serigrafiaa vielä kankaalle. Olin varannut tätä varten muutaman valkoisen kangaskassin. Rita oli hommannut meille vanhoja lakanoita sairaalasta ja niistä revittiin seulan kokoisia paloja painamista varten. Seulana käytimme samaa suurta seulaa kuin aiemmin sekä pientä Ritan omaa seulaa. Pienemmällä seulalla saimme painaa kasseihin kuvan. Aikaa kankaanpainannalle oli varattu vain kolme tuntia. Siksi emme valottaneet uutta seulaa vaan käytimme valmiita.

         Työvaiheet tehtiin ritamaiseen tapaan tarkkaan, ripeästi ja hyvin ohjatusti. Kankaalle painamisen ero paperinpainamiseen oli ainoastaan se ettei seulaa kiinnitetty telineeseen ja painoväri oli erilaista. Painamisessa kaksi ihmistä painoi seulan reunoista niin että seula pysyi paikoillaan pöydän päällä painamisen ajan. Yksi henkilö hoiti vedostamisen ja pari henkilöä otti painetun kankaan pois ja kiinntti seuraavan kankaan paikalleen teipaten sen kevyesti pöytään kiinni. Yksi henkilö silitti tällä välin painetun kankaan, jotta väri kiinnittyy kankaaseen. Työskentely oli tehokasta ja hiki nousi pintaan, kun huhkimme painamisen parissa. Painoimme ensin keltaisella sitten magentalla ja viimeiseksi sinisellä. Painopasta oli tekstiileille tarkoitettua pastaa, jonka olimme aluksi sekoittaneet itse siten että, 100g:aan painopastaa lisättiin 7 g väri pastaa ja sekä n. 2 tl paksunnusainetta. Koostumukseltaa seos muistutti paksua jugurttia.

            Teimme illan aikana kaikille yhden kankaan, jossa oli seulan molemmat kuviot. Toisessa palassa väreinä olivat pinkki-keltainen ja toisessa sini-keltainen. Muuten työskentely sujui hyvin, mutta väri meinasi taas kuivua seulaan, kun emme alussa olleet riittävän nopeita. Rita pesikin seulat aina värin vaihdon yhteydessä. Lopussa tein vielä Ritan omalla seulalla yhteen kangaskassiin kuvan mustalla. 

           Tämä aihe oli itselle tosi tuttua koska, olen töissä tehnyt viime vuosina paljon kankaanpainantaa mutta oli hauskaa tehdä sitä eri valmistajan väreillä ja uuden opettajan opeilla. Aikataulu oli todella kiireinen ja jälkikäteen ajateltuna en tiedä mitä teen noilla kankailla. Ehdottomasti olisi ollut mukavampaa ja opettavaisempaa, jos olisi voinut tehdä paremmalla ajalla oman seulan ja mieleisen kuvan sekä  valita "oman" värin. Yhteistyömme ryhmän kanssa sujui hyvin ja taas huomasi sen että, miten hyvin olemme ryhmäytyneet kuluneen vuoden aikana.

                                                                                                                                                          akvatinta

                Tämäkin tekniikka oli tuttu ja muistan vielä vuosien jälkeen epäonnistuneen vedokseni. Lähtökohta tekemiselle oli siis hyvin ennakkoluuloinen. Jatkoimme Tuomaksen kanssa tekemiämme etsauslaattoja akvatinta- tekniikalla. Ennakkoasenteeni ja laatta jolle olin raaputellut naisen pään ja josta en pitänyt lainkaan, olivat varmasti osa syy innon puutteelleni tässä tekniikassa. Tiedän, että akvatintalla saa oikein kaunista jälkeä ja pidän itse kovasti töistä, joissa sitä on käytetty.

         Alkuun laatta taas puhdistettiin etikka-suola liuoksella ja kuivattiin. Akvatintassa laatalle laitetaan hartsipinnoite ja se tehtiin hartsikaapissa, jossa hartsi laitetaan ensin voimakkaasti pöllyämään kammen avulla ja sitten laatta laitetaan hetkeksi kaappiin ja hartsia laskeutuu laatalle. Laatta nostetaan tämän jälkeen ritilälle ja hartsi sulatetaan kiinni laattaan polttimolla sulattamalla. Sulatus on nopea, jottei hartsi sula liikaa ja sen väliin ei silloin jää riittävästi tilaa värille. Jos taas hartsi sulaa liian vähän, se voi irrota laatanpinnasta työstettäessä laattaa.

Hartsikaappi ja kammen käyttöohjeet

Tuomas sulattamassa hartsia laattaan.

              Hartsipinnoitetun laatan jäähdyttyä aloitin sävykerrosten tekemisen. Sitä ennen laattaan laitettiin kontaktimuovisuojaus ja ripustusteippi. Sitten Tuomas selitti meille kuinka akvatintasuojaus tehdään ja hän teki meille hapotusajat valmiiksi. Kuvasta täytyi valita ensin ne kohdat, joiden halusin jäävän vaaleimmiksi. Nämä kohdat suojattiin "stop&go"-aineella, jota käytimme etsauksessa ja pehmytpohjassa suojaamaan kohtia, joiden ei haluta hapottuvan.

Happoaikataulu

            

           Laitoin ainetta ainoastaan muutamiin kohtiin kasvoissa ja vein laatan happoaltaaseen 30 sekunniksi. Tämän jälkeen olivat tutut vesi-etikka-sulaliuos- huuhtelut ja kuivaus. 

Laatan suojaus muovilla ja teippin laitto

Ensimmäinen suojaus akvatintassa (30sek.)

        En huomannut laatassa muutosta aiempaan ennen happoa, mutta jatkoin silti työskentelyäni. Seuraavaksi suojasin vaaleanharmaat alueet ja laitoin työn uudelleen happoon 30 sekunniksi Tuomaksen tekemän taulukon mukaan. Seuraava suojaus ja happoaika oli 
1 minuutti. Neljäs suojaus ja happoaika 2 minuuttia. Tässä vaiheessa aivot alkoivat olla tukossa ja jouduin tosissani miettimään mitkä kohdat suojaisin seuraavaksi. Grafiikassa tämä "negatiivi" ajattelu on itselleni haastavaa ja tajusin idean helposti mutta käytännössä sen totetuttaminen osoittautui jälleen haasteelliseksi. Viides suojaus ja happoaika oli 4 minuuttia. Tämän jälkeen ajattelin tehdä vielä viimeisen hapotuksen, jotta taustasta tulisi mahdollisimman musta. Joka hapotuksen välissä tehtiin vesihuuhtelu. Laatta oli hapossa yhteensä 16 minuuttia.

2. suojaus (+30 sek.)

3. suojaus (+1 min.)

4. suojaus (+2 min.)

5. suojaus (+4 min.)

Viimeinen eli 6. suojaus (+8 min.)

           Viimeisen happokylvyn jälkeen suojatut kohdat pyyhittiin puhtaaksi lakkabensiinillä ja lopuksi hartsipinnoite sinolilla. Tämän vaiheen jätin väliin ja se selvesi vasta ensimmäisen vedoksen jälkeen. Laatta ei näyttänyt erikoiselta ja siksi päätin testata sitä ja levitin sille mustan värin ja tein vedoksen. Prässistä ulos tullut vedos näytti kummalliselta ja näytin sitä Tuomakselle. Hän huomasi kuvan olevan outo ja pyysi nähdä laattani. Olin unohtanut sinoli puhdistuksen ja tein pikaisesti sen. Tuomas halusi kokeilla laattaa ja totesi vedoksen tehtyän että laatalle oli tapahtunut jotain. Hartsi oli irronnut  laatan keskikohdista ja korjausta oli mahdotonta tehdä. Tässä vaiheessa teki mieli pakata tavarat kasaan ja painua kotiin. Halusin kuitenkin tehdä laatalla vielä muutaman vedoksen, koska joka tapauksessa työ näytti paremmalta kuin pelkkänä etsauksena.

Etsaus

 Etsaus ja akvatinta 

        Koska aikaa oli jäljellä, lähdin vielä kokeilemaan toista laattaa, jonka olin pohjustanut ensimmäisellä kerralla. Kuva-aiheeksi otin yhden oman valokuvan, jossa on kesäilta ja laskeva aurinko ja voimalinjat. Tein laattaan ensin etsauksen yhdellä 45 minuutin hapotuksella ja jatkoin sitten akvatintalla. Ehdin käyttää lattaa hapossa 4 kertaa ja seuraavalla kerralla jatkaisin sen työstämistä. Tein myös lisää viivaa kuivaneulatyöhöni, jossa on koiran pää. Halusin saada koiran kirsua tummemmaksi ja raaputin sitä oikein paljon ja kevyesti. Ehdin tehdä jopa yhden vedoksen laatalla aivan päivän lopussa, mutta vedokseen tuli hiukan liikaa väriä. Mutta muuten tekemäni uudet viivat paransivat kuvaa.

         Viimeisenä viiikonloppuna jatkoimme vielä muutaman tunnin ajan Tuomaksen kanssa kesken jääneitä töitä ja halusin tehdä akvatinta/voimalinjalaattani loppuun. En muistanut millaisia aikoja olin sitä viikkoja aiemmin hapottanut ja kuinka monta kertaa, mutta suojasin taas osan kohdista laitoin laatan happoon 1,5 minuutiksi. Tämän jälkeen tutut pesut ja uusi suojus ja uudelleen sama aika 1,5 minuuttia hapossa. Sitten suojasin viimeisen osion ja laitoin laatan viimeisen kerran happoon 13 minuutiksi. Tämän jälkeen lähdin poistamaan suojauksia lakkabensiinillä, mutta koska laatta oli ollut odottamassa yli kuukauden, eivät aiemmin tehdyt suojakerrokset meinanneet irrota millään. Jätin lakkabensiiniä kerroksen hetkeksi laatan päälle ja vedostin sillä välin ajankulukseni raaputtamani kuivaneulalaatan.

        Laatalla oli yksinkertainen hevospiirros ja halusin testata kuinka se toimii. Laatta toimi kohtuullisen hyvin mutta, päätin raaputtaa sitä hiukan lisää. Tärkeämpänä pidin kuitenkin etsauslaatan testausta, joten jatkoin sen puhdistamista. Lakkakerrokset olivat yhä tiukassa, mutta hinkkasin ne puoliväkisin irti ja pesin laatan lopuksi vielä suolavedellä ja pääsin levittämään väriä. Valitsin laattaan turkoosinsinisen värin ja hiukan epäillen laatan toimivuutta, menin prässille. Kun sain prässin aukaistua, koin iloisen yllätyksen, kun näin onnistuneen vedoksen. Onneksi olin jaksanut uittaa laattaa useita kertoja, koska valmiissa vedoksessa se näkyi hyvin ja toi syvyyttä vedokseen. Ehdin tekemään vielä toisenkin vedoksen laatalla ja sekin onnistui hyvin.

Uuden etsaus+akvatinta-laatan aloitus

Laatta valmiina etsaukseen (45min)

        Kuten jo alussa mainitsin, ei tämä tekniikka tuntutunut etukäteen hyvältä ja samaa mieltä olin, kun ensimmäisen päivän päätteeksi kasasin kamoja ja lähdin kot. Tuntui ettei oma osaaminen riitä tähän tekniikkaan ja muiden todella onnistuneet ja hienot työt vain lisäsivät omiin töihin ja osaamiseen tuntemaani turhautumista. Olen nyt kokeillut akvatintaa kahdesti ja voin sanoa sen olevan  minulle haastava grafiikan menetelmä. Mutta onneksi mahdollisuuksia on useita muitakin ja tässä iässä on hyvä hyväksyä omat puutteensa. Kuitenkin viimeisenä viikonloppuna koettu onnistuminen viimeisen etsauslaatan kanssa antoi uutta uskallusta kokeilla tekniikkaa myöhemmin, jos siihen tulisi mahdollisuus.

kuivaneulalla tehty hevonen ja toinen etsauslaatta, joka onnistui aika hyvin

                                         monotypia

             Toiseksi viimeisellä kerralla teimme Ritan kanssa motypiaa. Tekniikan nimikin jo kertoo, että vedoksia per kuva saadaan vain yksi. Ensimmäiseksi kävimme Ratamon puolella tutustumassa Miina Laineen "meri galleriassa"- näyttelyyn, jossa työt oli tehty monotypialla ja haimme sieltä inspiraatiota. Rita näytti meille sen jälkeen vaihe vaiheelta kuinka tekniikkaa tehdään ja sitten saimme jokainen leikata offsetpellistä oman laatan. Koko määriteltiin valmiiksi, koska käytimme taas kohdistuskalvoa prässillä. Tämä oli kyllä hyvä keino saada vedos keskelle paperia. Jokainen myös repi itselleen kolme paperia valmiiksi likoamaan altaaseen. Rita näytti oikeaoppisen tavan repiä vedospaperia.

Miina Laineen monotypia, joka oli oman työni inspiroija

              Rita aloitti työskentelyn sillä kuinka laatalle levitettiin väri ja kuinka väriä ensin käsiteltiin lasialustalla purkista ottamisen jälkeen ennenkuin se oli valmista käytettäväksi. Teräslastan avulla väriä leviteltiin edestakaisin levyn päällä, kunnes se oli notkeaa ja sitten väriä valuteltiin lastan avulla kokeeksi ja valuman oli oltava n. 3 cm:ä pitkä ennenkuin se katkesi. Jos väri nauha katkesi ennen tätä, piti sitä vielä lämmittää.

Rita näyttää värin käsittelyä ennen vedostamista

         Väri telattiin edestakaisin lasilevyn päällä ja tästä kuului hauska hiukan ritisevä ääni. Rita sanoi että, äänstä kuuli värin olevan oikeanlaista. Väri telattiin sitten laatalle mahdollisimman tasaisesti ja siirryttiin pöydän ääreen etkemään kuvaa. Laattaan alettiin piirtämään viivoja tai muuta kuviota esim. tikulla, pensselinvarren päällä, naulalla tai pumpulipuikolla. Työstämiseen kävi oikeastaan mikä vain esine.Enimmät värit pyyhittiin paperilla tai kankaalla ja tässä sai käyttää apuna lakkabensiiniä. Tekniikka vaikutti helpolta mutta sotkuiselta, koska laatta liikkui koko ajan sitä työstettäessä ja sotkin pöytäni vaikka käytin suojapapereita kokoajan. 

Ensimmäisen monotypia laatan työstämistä

        Minä piirsin laattani etualallle heinikkoa, niin kuin työssä josta otin mallia oli. Laatan yläosasta pyyhin väriä paperin avulla, mutta en käyttänyt lakkabensiiniä vaan hinkkasin laattaa niin kaua että, sain värin irtoamaan. Tämä oli aika nopeaa ja pääsin pian vedostamaan laattani. Lopputulos yllätti itseni ja putsasin laatan nopeasti. Tässä vaiheessa huomasin että olin käyttänyt liikaa voimaa raaputtaessani laatan heinikkoa naulalla, sillä nyt levyssä oli pysyvät urat. Rita sanoi että, laattaa olisi voinut vielä käyttää, mutta otin uuden laatan.

 Tein uudelle laatalle vielä kaksi samantyylistä kuvaa, joista toinen onnistui minusta erityisen hyvin. Tässä tekniikassa oli minulle sopivaa vauhtia ja riittävän vähän vaiheita.

           Lopuksi Rita näytti vielä kuinka laatalle saattoi piirtää niin, ettei prässiä tarvittu ollenkaan. Tässä tekniikassa värin levittämisen jälkeen paper painettiin suoraan laatan päälle ja siihen vielä ohut suojapaeripäälle. Sitten rita piirsi viivoja suojapaperin päälle, yrittäen kohdistaa viivat osumaan laatan alueelle. Tämän jälkeen suojapari ja vedospaperi nostettin pois ja lopputuloksena oli hiukan erilainen mutta minusta hyvä vedos. Ehdin vielä kokeilla yhden tälläisen työn ennenkuin siivosimme työpisteen seuraavaa aamua varten.

Väri laatalla

Piirtäminen suoja-ja vedospaperin läpi

Vedos ilman prässiä ja laatta jolla voi vielä vedostaa normaalin vedoksen

onotypia-vedokseni ilman prässiä

         Tästä tekniikasta pidin ehdottomasti ja se sopi minulle hyvin, koska olen nopea ja kärsimätönkin. Myös tällä tekniikalla onnistuin saamaan sitä sellaista unenomaista ja pehmeää jälkeä, josta pidän ja joka on minulle luontevaa. Ainoastaan minua tökki lyhyt aika (3 tuntia), joka oli varattu tälle tekniikalle.

Toinen monotypia vedokseni ja samalla yksi onnistuneimpia grafiikan töitäni.





Chine-collé

         Tämä on hiukan harvinaisempi grafiikan tekniikka, jossa yhdistetään vedokseen ohuita japaninpapereita. Tekniikassa tulee helposti haasteita eikä sitä sen vuoksi käytetä paljon. Rita käyttää tätä tekniikka jonkin verran itse ja hän on asunut Japanissa vuoden verran ja tuonut sieltä paljon erilaisia papereita. Saimme ostaa Ritalta papereita, joten omia ei tarvinnut hankkia.Tekniikkassa käytettiin laattaa jonka olimme valmistaneet pehmyt pohjalla.

         Väri levitettiin laatalle normaalista pahvin palalla ja pyyhittiin yliääräinen väri pois. Laatta aseteltiin normaalisti prässiin ja sen päälle suihkautettiin kevyesti vettä, jotta paperinpalat tarttuisivat laatan pintaan. Sitten sopiviksi revityt tai leikatut paperit asetettiin laatalle ja niiden päälle levitettin kirkasta liiman/liisterin tapaista ainetta. Rita oli hankkinut aineen aikanaan Portugalista eikä tiennyt saiko vastaavaa Suomesta. Itse aasialaista paperia valmistaneena luulisen aineen olevan paperin valmistuksessa käytettävää ainetta; neriä. Rita kertoi että, hommaan voi käyttää myös liimaa, mutta se ei ole ph-arvoltaan neutraalia, joten ajan kanssa väreille käy huonosti. 

         Papereiden ollessa paikollaan niiden päälle levittettin suurella pehmellä pensselillä vielä "limaliimaa", jotta ne varmasti kiinnittyisivät prässissä vedospaperiin. Tämän jälkeen kuivattiin ohuella puuvilla kankaalla  vesipisarat varovasti kohdistuskalvolta sekä laatalta. Sitten laskettiin vedospaperi päälle ja vedostettiin normaalisti. Avattaessa työtä, piti olla varovainen, sillä paperit saattoivat irrota toisistaan tässä vaiheessa. Näin kävikin lähes kaikille. 
Paperit sai kuitenkin laitettua takaisin paikoilleen varovasti lisäämällä  "limalimaa" niille ja asettelemalla ne takaisin paikoilleen. Sitten vedosta paineltiin kevyesti suojapapreiden välissä ja pyöritelttin päältä kevyesti pyöreällä työkalulla, joka oli päällystetty bambunlehdellä. Tässä piti olla nopea ja varovainen. Sitten työt nostettin pikaisesti kuivumaan voimakkaan painon alle. Alla olevassa kuvasarjassa näytetään työvaiheet tästä tekniikasta lukuunottamatta laatan sumutusta ja veden kuivausta.

          Ehdin kokeilla tekniikkaa sekä pehmytpohjalaatalle että akvatintalaatalle. Molemmissa irtosivat paperit toisistaan, mutta sain ne liiman avulla takaisin paikoilleen. Pidin myöskin tästä tekniikasta tosi paljon ja olisin halunnut tehdä tätä lisää. Aikaa oli taas varattu se 3 tuntia ja se oli aivan liian lyhyt. Paperitaustani vuoksi tämä oli mieluisaa eikä niin vaikeaa kuin olin ajatellut. Myös jälki oli mielenkiintoista vaikkei omista töistäni niin onnistuneita tullutkaan. Olisi kiva joskus kokeilla tätä uudestaan ja käyttää omia tekemiäni papereita tässä tekniikassa.

       Prässille teimme vuorolistan, jotta kaikki pääsisivät vedostamaan. Se olikin ollut joka kerralla hiukan haasteellista, kun osa kiireellä teki sarjatuotantoa ja osa ehti vain tehdä muutaman vedoksen. Tähän olisinkin toivonut opettajien ohjeistavan meitä, sillä meinasi muutaman kerran mennä hermo näiden sarjatuottajien kanssa. Kurssin kiireinen aikataulu ja liian monta tekniikkaa aiheuttivat selkeästi hermojen kiristymistä ja moni tekniikka jäi todella pintaraapaisuksi. Myös ohjelmaa kurssista olisin toivonut etukäteen, niin olisi voinut suunnitella hiukan tarkemmin mitä tekee.