VÄRIOPPI 4 OP

           Tätä kurssia odotin kovasti, sillä aikoinaan keraamiikkaopinnoissa  meillä oli ollut värioppia. Muistan aineen todella kiinnostavana ja usein myöhemmin mietin muutaman ystävän kanss, että, olisi kiva tilata ne "oikeat" Josef Albersin väripaperit ja jatkaa kokeiluita. En tätä kuitenkaan tehnyt ja kun selvisi että, tällä kurssilla käytämme niitä, niin innostuin entistä enemmän.

            Värit ovat aina kiinnostaneet minua ja se kuinka ihmiset kokevat ja näkevät niitä eritavalla. Suurimmaksi osaksi pukeuden vain mustaan ja harmaaseen, mutta ympärilleni tahdon värejä. Viime vuosina värit jotka ovat kylmiä ja kirkkaita, lähes luonnottomia, ovat vedonneet minuun eniten. En juurikaan pidä murretuista tai perusväreistä. Murretut ovat mielestäni tylsiä ja pliisuja ja perusvärit vain liian nähtyjä. Ymmärrän kyllä että, liika värirajoittautuneisuus ei ole hyväksi näissä opinnoissa ja toiveissani olikin, että tämä kurssi auttaa avaamaan silmäni.

             Opettajana tällä kurssilla toimi kuvataiteilija Pertti Karjalainen. Hän suositteli heti kurssin alussa hankkimaan jonkin esittelemistään kirjoista ja yritinkin metsästää Joseph Albersin "värien vuorovaikutusta" lähinnä netin kautta. Kirjaa ei löytynyt, mutta se ei tekemistä haitannut. Kirja on hankintalistallani vaikka kurssi on jo ohitse. Kiinnostus väreihin ei onneksi ole.

            Ensimmäisellä kerralla saimme oman sen aidon color aid pakan, jossa on 220 eriväristä lastua. Heti lastut käteen saatuani täytyi ruveta pläräämään pakkaa ja järjestelemään värejä järjestykseen. Se oli ihanaa. Väri papereiden samettinen pinta tuntui käden alla miellyttävältä ja olisin voinut illan vain silitellä  ja järjestellä arkkeja. Onneksi teimme kuitenkin konkreettisia harjoituksia.

             Saimme ensimmäiseksi tehtäväksi valoisuuden asteittainen muuttaminen-harmaa-asteikko, jossa laitettiin asteittain tummuvia harmaita tiettyyn kuvioon. Huomasin ettei harjoitus ollutkaan niin helppo ja Pertin tarkastaessa työni, hän havaitsi että, olin valinnut yhden väärän harmaan asteikkooni. Siinä vaiheessa oli jo hiukan myöhäistä koska, olin liimannut paperit pahviin kiinni. Ensimmäiset ärsyyntymisen merkit nostivat päätään ja lisää niitä tunteita oli tiedossa tulevina viikonloppuina.

         Seuraava työ oli valon intesiteetti-vaaleampi ja/tai tummempi. Valitsimme kolme kahden värin sarjaa, joissa tutkittiin värien valoisuutta. Luokassa seuravana päivänä ollut päivänvalo auttoi tehtävän tekemistä.Oikeiden värien valitsemiseen kului aikaa ja aina kun luulin löytäneeni hyvän parin, Pertti kumosi värivalintani ja huomasin tuskastuvani ja sokeutuvani väreihin, kun oikeita yhdistelmiä ei tullutkaan kuin apteekin hyllyltä. 

                Yhteensä teimme 12 erilaista harjoitusta kurssin aikana sekä kotona. Määrä ei kuulosta suurelta, mutta oman aikansa veivät myös yhteisetkritiikkihetket ja jokaisen pitämä esitelmä. Itselleni tehtävistä haasteellisimpia olivat väripaperisävyjen "sekoittuminen". Tähän työhön tein pisaroita, jotka olivat kooltaan aika pieniä. Tämä aiheutti sen että sekoittumista oli vaikea havaita valmiista työstä. Myös oikeiden sävyjen löytämisessä oli vaikeuksia.

            

            Toinen tehtävä joka haastoi, oli värien optinen sekoittuminen. Tässä työssä päänvaivaa aiheutti toteutus. Tein puolikkaan leijonan pään pilkuista. Leikkasin kymmeniä pieniä pilkkuja rei`ittimellä ja näiden kiinnittäminen huonolla liimalla oli tuskaisaa ja lopputuloksena on suttainen työ, joka jäi lisäksi kesken.

              
           Harjoitukset joista pidin eniten, olivat kuultoväri ja syvyysväri harjoitukset. Näissä oikeiden värien löytyminen oli helppoa ja pidin myös toteutuksesta, jolla harjoitukset tein. Tämä harjoitus oli loppupään harjoituksia, joten silmät osasivat jo havainnoida sävyjä ja valoisuusasteita paljon peremmin kuin kurssin alussa. Kehitystä oli siis tapahtunut.

kuultoväri-syvyysväri-tehtävän työt. 

             Väriopin viikonlopuissa oli parasta kun yhdessä tutkittiin tehtyjä tehtäviä ja näki erilaisia yhdistelmiä ja kommentoimme niitä. Oli hyvä kysellä kurssitovereilta mielipiteitä omista valinnoista ja vastaavasti kommentoida heidän valintojaan. Myös jokaisen tekemä esitelmä oli hyvä lisä kurssiin.  Pertin antaessä esitelmän aiheita, mietin miten niin mielenkiintoisesta aiheesta kuin värit, voi saada niin teoreettisen tylsää. Mutta kuivilta kuulostaneet aiheet olivatkin mielenkiintoisia ja lisäsivät taas tietoutta väreistä ja niiden käyttäytymisestä. Itse tein esitelmän yhdessä Päivi Niemelän kanssa aiheesta "värien psykologinen merkitys" Aiheesta löytyi yllättävän vähän kirjallista tietoa. Jotain tietoa löysimme Pertin suosittelemasta teoksesta Värit havaintojen maailmassa, Harald Arnkil. 

            Tämä kurssi oli itselleni huomattavasti vaikeampi kuin olin ennalta kuvitellut, mutta samalla myös hyvin opettavainen ja tavoitteeni avartaa omaa väriajatteluani toteutui. Tuskastuin luvattoman monta kertaa ja välillä papereiden äärestä oli vain pakko poistua. Pieni tauko teki hyvää ja aukaisi silmiä näkemään värit uudelleen. Haastavaa oli myös oman tekemisen hitaus, joka aiheutti jonkin verran kotitehtäviä. Niiden tekemiseen kun ei ollut kunnolla aikaa eikä paikkaa. Sain kuitenkin tehtyä kaikki työt ja muutamaan olen hyvinkin tyytyväinen. 

          Huomasin tehtäviä tehdessäni että, värien valoisuusasteen havaitseminen on itselle helppoa, kun taas oikean sävyn valinta toi haasteita tekemiseen. Oli hyvä harjoitella käyttämään niitä epämiellyttäviä värejä harjoituksissa ja huomata löytävänsä niistä oikeat yhdistelmät. Tuntuu että kurssin aikana ovi värien kiehtovaan maailmaan avautui entistä enemmän. Kurssin jälkeen ne murretut värit tuntuvatkin mielenkiintoisilta eikä perusväritkään niin tylsiä ole. Pidän silti edelleen niistä luonnottomista, kylmistä ja kirkkaista väreistä, mutta niiden lisäksi on monta muuta hienoa väriä ja sävyä.

           Nälkä kasvoi syödessä halua uusien töiden tekemiseen olisi. Haluaisin tehdä lisää erilaisia tehtäviä eri väriyhdistelmillä, sillä löysin kurssin aikana myös sisäisen näpertelijäni. Jälleen kerran sananparsi "tieto lisää tuskaa" piti paikkaansa. Tuntui että, saimme vasta raapaistua värien maailmaa ja paljon on vielä opittavaa. Kiitollisena olen erinomaiselle opettajallemme, sillä näistä opeista oli todella hyötyä myöhemmällä maalauskurssilla.