HAVAINTOPIIRRUSTUS

         Sana piirtäminen herättää jo mielessäni pienen kauhukuvan, sillä en koe olevani mikään piirtäjä. Minun on huomattavasti helpompi tuottaa asioita kolmiulotteisesti kuin kaksiulotteisesti. Lapsena piirtelin paljonkin ja lapsen innokuudella koin olevani hyvä siinä asiassa. Vielä yläasteen alussa kävin kuvataidekerhossa ja tykkäsin siitä valtavasti. Sitten sain opettajaksi henkilön jonka pedagogiset taidot kyseenalaistan näin jälkikäteen. Tämä kyseinen rouva keskittyi tunneilla lähinnä hillomunkkien syöntiin ja luokkamme priimuksen kehumiseen. 

           Sitä myöden piirtäminen jäi pikku hiljaa ja vasta aloitettuani keramiikkaopinnot, palasin kuvataidekurssien aikana piirtämisen pariin. Silloinkaan en saanut siitä entisestä innostuksesta kiinni vaan vasta aloittaessani muotoilijan opintoja, innostuin hetkeksi piirtämisestä uudelleen. Pienten lasten kanssa koin että, tälle harrastukselle ei olisi jäänyt riittävästi aikaa. Niinpä tämän kurssin alkaessa en odottanut sitä mukavaa pientä kihelmöintiä vatsanpohjassa niin kuin väriopinkurssin kohdalla kävi.

          Lukiessani kurssille hankittavaa tarvikeluetteloa ihmettelin  mielessäni, mitä tekisin kyseisillä välineillä. Ostin kuitenkin kiltisti kyseiset tarvikkeet ja väsyneenä työviikosta astelin luokkaan hiukan innottomasti. 


                                    tila-muoto

            Ensimmäisen viikonlopun meitä ohjasi Antti Lokka. Teemana oli tila-muoto.Hän antoi alussa tehtäväksi piirtää nestemäisellä tussilla(siis millä?) esineen joka löytyisi taskusta. Minulla ei ollut taskuissa mitään, joten otin sormestani hopeisen suurehkon sormuksen ja aloitin piirtämisen. Ei se kovin hyvin sujunut, mutta oli helpottavaa huomata etteivät muutkaan olleet niin innostuneita. Välineenä tussi oli vaikea hallita ja tarvitsee ehdottomasti lisää harjoitella sen käyttöä. En pitänyt. Parasta tässä työssä oli tuo tausta.

                                    tila-massa

         Seuraavana teemana tila-massa. Tehtävänä oli piirtää hiilellä, rusko-,tai harmaaliidulla litoposterille luokassa olleita kipsipatsaita. Valitsin omaksi kohteekseni torson, sillä keramiikka-aikana tein paljonkin naisvartaloita savesta. Aihe oli tuttu ja minua kiinnostava. Antti antoi hyviä vinkkejä kuinka mahduttaa työ paperille ja sain torson ääriviivat hyvin mahtumaan paperille. En aikaillut aloittamista ja tuntui kuin itselle uusi väline ruskohiili vain liukui pitkin paperia. Työ lähti heti alusta hyvin käyntiin ja sain sen melko nopeasti valmiiksi. Tein kuvaan paljon pehmennyksiä ja olisin kovasti halunnut käyttää voimakkaampaa viivaa, mutten vain osannut. Olin työhön kuitenkin kovin tyytyväinen ja Antin antamilla vinkeillä sain sen vielä mieleisemmäksi. Pidin paljon hiilellä(puriste ja rusko) työskentelystä. Ehdin tekemään myös toisen torson ja tähän työhön valitsin luokasta valmiin mustan pariisinpaperin ja valkoisen kuivapastilliliidun. Oli haasteellista hahmottaa kuvaa "nurinpäin", mutta onnistuin kohtuullisesti tässä työssä.

         Seuraavaksi harjoittelimme perspektiiviä ja tein graffiti-kynällä ja pastilliliiduilla "unelmahuoneen" kuvan ja käytin kuvassa ylhäältä tulevaa perspektiiviä. Tästä työstä ei tullut suosikkia eivätkä pastillit tuntuneet luontevalta valinnalta.En ole aiemmin käyttänyt pastilleja.

         Toisena työnä tein vielä kipsisestä orjanpäästä toisen version ns. ruskealle suojapahville. Tässä työssä käytin harmaa-ja ruskoliituja. Niiden käyttäminen oli hankalampaa enkä saanut työtä myöskään alusta pitäen sovitettua paperille niin hyvin kuin torsoa. Myös mittasuhteet eivät olleet niin onnistuneet. Yritin vielä lisätä kuvaan valkoista ja sinistä liitua. Nämä eivät tuntuneet omilta väreiltä. Jälki ei ollut sellaista kuin ajattelin. Itselleni ei luontaista tehdä kovin vahvaa viivaa ja tummia värejä. 

          Tämän viikonlopun aikana helpointa oli työskennellä puristehiilen, lyijykynien ja graffiti-kynän kanssa. Pidin myös tumman ruskoliidun kanssa työskentelystä. Punaiset-ja keltaiset liidut eivät olleet minun juttuni niin kuin ei myöskään nestemäinen tussi. Innostuin kuitenkin piirtämisestä kovasti ja tuntui että haluaisin jatkaa tekemistä viimeistään kesälomalla. Viikonloppu sujui nopeasti ja tekijänä olen hidas, joten tuntuiettä, aina oli hiukan kiire tekemisen suhteen. Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan erilaisiin piirtimiin ja papereihin. Pidin siis tekemisestä paljon enemmän kuin ennakko-odotukset antoivat olettaa.

           Seuraavana viikonloppuna teemana oli tila-maisema. Opettajanamme toimi Marjo Autio. Välineet pysyivät samoina samoin kuin käytettävät pohjapaperit. Ensimmäisenä maalasimme ison litoposteriarkin hennosti vesiväreillä kevään valon sävyiseksi. Tätä paperia oli tarkoitus käyttää pohjana seuraavan päivän työssä. Sitten maalasimme vielä toiset litoposterit ja lähdimme ulos etsimään mielenkiintoisia orgaanisia muotoja eli puita. Löysin helposti kohteen ja päätin että, rajaan puun vain osittain kuvaan. Ulkona ehdimme piirtää puolisen tuntia, kun keväinen sade yllätti ja siirryimme jatkamaan töitä sisälle. Työ lähti taas yllättävän hyvin käyntiin ja välineenä minulla oli graffiti-kynä. Sain Marja-Liisalta hyviä ohjeita joiden avulla sain työhöni hyvää eloa. Tämä työ onnistui minusta hyvin.

           Kokeilimme taas kiinalaista tussia ja siveltimiä ja maalasimme viherseinän kasveja. Haastavalta tuntunut väline sekä seinäkkeen monet lehdet olivat aiheena itselle vaikeat.
           Seuraavana päivänä maalasimme ulkona vesiväreillä herkullisia hiirenkorvilla olleita puita ja pensaita. Ulkona oli hyytävän kylmä ja se vei tekemiseltä intoa. Vesivärit eivät ole itselleni tutut enkä niinkään pitänyt tästä työstä ja se jäi lisäksi pahasti kesken. tähän työtön minun olisi kannattanut käyttää edellisenä päivänä tehtyä pohjaa, jossa hempeät viehertävän sävyt. Puolivalmista työtä en löytänyt mistään ja se oli jäänyt myös kuvaamatta.
           Viikonlopun viimeinen työ oli kuvata jokin yliopiston rakennus ja piirtää se hiilellä, liidulla tai muulla piirtimellä. Tein kuvan jossa etualalla on pylväs ja taustalla näkyvävät rakennukset. Tämä työ onnistui kohtuullisesti ja aina kun tuntui ettei osaa jatkaa, sai Marjolta hyviä neuvoja jatkamiseen.

   
            Pidin paljon Marjon tavasta opettaa; konkreettisia neuvoja, postiivista palautetta ja kritiikkiä oikealla tavalla. Viikonloppu oli oikein antoisa ja tuntui että omaan työskentelyyn sai paljon hyvin vinkkejä.

                                  kesätehtävät

       Kesätehtäväksi saimme piirtää paljon luonnoksia eri piirtimillä ympärillämme tapahtuvista asioista. Kesä ei ilmojen puolesta ollut kovin houkutteleva ja piirsinkin paljon valokuvista vaikka se ei tarkoitus ollutkaan. Piirsin paljon ihmisiä ja jonkin verran näkymiä omasta pihasta. Kesätehtävät veivät aikaa ja enkä saanut tehtyä 30-40 luonnosta, mutta tehtyihin piirroksiin olen ihan tyytyväinen. Välineenä minulla oli lähinnä lyijy- ja graffitikynät sekä jonkin verran kokeilin puuvärejä ja ohuta tusseja.Palautetta näistä piirroksista olisin halunnut  saada. En käyttänyt näitä luonnoksia pohjana Marjon syksyllä toteutettuun absraktointi maalaukseen vaikka tehtävänanossa niin sanottiin. 

                            

                              elävänmallinpiirrustus

       Syksyllä kurssi jatkui ja meillä oli kaksi viikonloppua elävänmallin piirtämistä Pertti Karjalaisen kanssa. Olen piirtänyt elävää mallia viimeksi opiskellessani keramiikka ja pidin siitä. Ja koska keväällä ja kesällä oli tullut piirrettyä niin välineisiin ja aiheeseen oli erittäin helppoa ja mieluisaa tarttua.

        Mallimme oli nuori ja hoikka nainen ja ryhdyimme piirtämään heti alkuun valitsemallamme välineellä. Tähän käytin graffit-kynää. Teimme paljon croquis-harjoituksia joissa malli oli eri asennoissa 15 sekunista aina 10 minuuttiin. Tämä oli hauskaa ja haastavaa. Osasta asentoja sai heti kiinni ja kynä "lensi" pitkin paperia ja osassa tiesi alusta ettei työ onnistu. Ajalla ei ollut niin suurta merkitystä onnistumisen kanssa vaan enemmän kyseessä oli mallin asento. Haastavaksi osoittautui myös mallin saaminen paperille kokonaisena ja osassa töistä minulta jäi mallin jalat pois kokonaan. Neuvoja näihin ongelmiin sai hyvin Pertiltä, mutta siitä huolimatta en aina onnistunut.

       
        Ensimmäisenä viikonloppuna teimme yhden pidemmän asennon ja toteutimme työn hiilellä ns. viivapiirrustuksella eli varjostuksia ei tehty vaan ainoastaan mallin ääriviivat ja pääkohdat. Tämä onnistui minulta heti ensi yrittämällä. Sain mittasuhteet oikein ja viivankäyttö oli helppoa. Koska työ valmistui nopeasti, ehdin kokeilemaan tekniikkaa jossa koko paperi mustataan hiilellä ja säämiskän avulla lähdetään tuomaan esiin mallin vaaleita kohtia. Vaikeaa mutta innostavaa. Työtä olisi voinut vielä jatkaa mutta otin sen enemmän harjoitteena.

          Jälkimmäisenä viikonloppuna kurssilla tutkittiin valoa ja tilaa suhteessa ihmiseen. Jatkoimme croquis luonnoksia ja tein toisen samanlaisen harjoituksen jossa paperi mustattiin kokonaan hiilellä. Tässä työssä valo tuli mallin takaa. Säämiskän sekä säämiskäkynän avulla lähdin ottamaan valokohtia esille. Tämä työ syntyi helposti ja oli hauska tehdä kuvaa "väärinpäin". Tämä tekniikka ja vastavalo ovat aiheita joita haluan jatkossa tehdä lisää.

          Teimme yhden pidemmän työn käyttäen työssä myös värejä. Asentona mallilla oli makaava-asento. Haasteeksi minulle tuli jälleen mallin saaminen paperille kokonaisena ja jouduin aloittamaan työn uudelleen alusta kun, ensimmäinen kerta ei onnistunut. Pidin työstä ilman värejä (olin käyttänyt graffit kynää) ja pelkäsin hiukan ryhtyä värien käyttöön. Valitsin pastillit ja sieltä itselleni helppoja värejä (vihreä, violetti). Kokeilin värejä aluksi hiukan kevyesti, mutta huomattuani niiden toimivan, uskalsin lisätä niitä voimakkaammin. Olen tyytyväinen työhön, mutta jos jotain voisin muuttaa, niin olisin tehnyt mallista pienemmän. Pää on hiukan liian reunassa.

                                  omakuva

             Syksyllä teimme myös omakuvaa Marja-Leena Aution ohjauksessa.
Tehtävänantona oli ;  Omakuva I tutkielmia havainnon perusteella, muoto, valo ja varjot. Tässä tehtävässä saimme käteemme peilit ja niiden avulla piirsimme sen mitä peilissä näkyi. Omakuva-ahdistavaa... Valikoin paperiksi luonnoslehtiön kokoa A4, sillä en halunnut tehdä omasta kuvastani kovinkaan suurta. Taas ongelmana oli kasvojen mahduttaminen paperiin ja jouduin aloittamaan työn kertalleen alusta. Piirsin itseni silmälasit päässä eikä se helpottanut asiaa lainkaan. Valmiiseen työhön en ollut tyytyväinen. 

Seuraavaksi harjoittelimme toistemme piirtämistä värillisillä liiduilla. Tämä oli huomattavasti hauskempaa ja helpompaa. Ja tämän jälkeen vaihdoimme kohdetta ja piirtävää kättä. Se oli oikeasti tehtävistä hauskin ja lopputulokset olivat hienoa katsottavaa. Nämä olivat hyviä harjoituksia ja oman kuvan piirtämistä haluan jatkossa harjoitella. 

työni on ylärivissä toinen vasemmalta piirrettynä oikealla kädellä (olen vasenkätinen)

työni on toinen oikealta ja piirrettynä vasemmalla kädellä (kynäkäteni)

               Seuraava tehtävänanto oli; Omakuva II oman mielen mukaan, kerro itsestäsi ajatuksistasi, elämästäsi kuvin ja värein maalaus, kollaasi tai työväline ja tekotapa oman valinnan mukaan. Tähän saimme miettimis/suunnitteluaikaa yön yli. Halusin tehdä kuvaan kaksi kuvaa itsestäni, sillä koen että minussa on kaksi hyvin erilaista persoonaa (on niitä enemmänkin) a tasapainoittelu hyvinkin erilaisten persoonien välissä on välillä haastavaa.  Työssä mietittiin ensin aihe ja vasta sitten tekniikka ja materiaalit. Minulla tuli mieleen, että haluan yhdistää kuvaan kahta itselleni mieluisaa ja helppoa tekniikkaa; akvarellit ja lyijykynän.
               Työn kokoa lähdin miettimään ja tarkoituksena oli että se olisi n.A3. Aloitin työskentelyn piirtämällä itsestäni sivuprofiilin A4 luonnoslehtiöön, jossa hymyilen ja sitten piirsin toiselta puolelta profiilini ja silloin olin totisella ilmeellä. Katsottuani kuvia läheltä olin niihin hyvin tyytyväinen. 

                Halusin kiinnittää kuvat johonkin taustaan, jossa olisi myös kaksi erilaista puolta. Koska minulla sattui olemaan suuria A1 kokoisia akvarelliarkkeja, päätin käyttää niitä. Halusin maalata tummaa pilvimäistä aluetta totisten kasvojen taustaksi ja hattaramaista vaalenpunaista hymyilevien ksvojen taustalle. Teippsin maalarinteipin arkin keskivaiheille ja maalasin pienemmälle alueelle tummia pilviä ja sen kuivuttua isommalle punertavansävyisiä pilviä. Kasvot leikkasin irti ääriviivoja myöten arkeistaa kokeilin useita erilaisia tapoja asetella ne arkeille. Parhaimmaksi katsoin sitten asetella ne kasvot toisiaan vasten omille puolilleen ja liimasin ne ainoastaan takaraivon kohdalta kiinni, sillä halusin kasvojen olevan irti taustasta. Olin työhön  tyytyväinen ja innoissani kuljetni sen kotiin. Kotona perheeni sanoi kasvojani oudoiksi eikä yhtään näköisekseni ja ensiksi kommenteista suututtuani ymmärsin mitä he tarkoittivat. Kauempaa katsottuna en minäkään itseäni noista kuvista tunnistanut. Hymyilevässä puolessa ilmeeni on ilkeä eikä lempeä ja totisessa puolessa kasvoni ovat liian pitkät. Viskasin työn sängyn alle, jossa se majaili seuraavat pari kuukautta.. Kaivoin sen esiin vasta ennen marraskuun kritiikkiä ja korjailin hiukan kasvoja ennen palautusta. Työstä tuli parempi, mutta vieläkään en sitä mielleäni katso. 

       Oman kuvan piirtäminen oli vaikeaa ja olisin halunnut tehdä sitä vielä lisää. Onneksi malli kulkee aina matkassa, joten on omasta halustani kiinni kuinka jatkan näitä harjoitteita.

             havaintopiirustus- kurssi oli erittäin monipuolinen, antoisa ja tuottoisa. Viikonloput sujuivat vauhdikkaasti ja tuntui että oma työskentely eteni ja opin paljon uusia asioita niin opettajiltamme kuin kurssikavereilta. Tärkeimpänä pidin oman innostukseni heräämistä ja "silmien avaamista". Kurssin aikana ja sen jälkeen olen huomannut  miettiväni kuinka piirtäisin jonkun varjon, käden asennon tai muun yksityiskohdan. Välillä kesken elokuvan saatan ajatella että haluaisin piirtää jonkin yksityiskohdan siitä. Ajatukset ovat siis olleet paljon piirtämisessä.