VALOKUVAUS

         



           Valokuvaus kuului kuvanrakentamisenperusteet kurssiimme mutta, koska se oli erilainen tekniikka verrattuna kurssin muihin aiheisiin, tein siitä kokonaan oman osion. Kurssi oli grafiikka-ja valokuvakeskus Ratamolla Veturitalleilla. Aiheena meillä oli neulanreikäkuvaus ja opettajana tällä kurssilla oli valokuvataiteilija Rune Snelman. Neulanreikäkamerasta eli camera obscurasta minulla oli ennakkoon hiukan kokemusta, sillä olin kokeillut sitä työssäni nuorten kanssa muutaman kerran. Tiesin siis perusperiaatteen eli kuinka kuva syntyy ja mistä voi kameran rakentaa, mutta siitä en tiennyt että, kameralla saa tarkojakin kuivia. Aiemmin ottamani kuvat olivat hyvin epätarkkoja, joten en osannut odottaa mitään mestariotoksia. Rune kertoi meille neulanreikäkuvauksesta ja omasta työskentelystään sekä näytti ottamiaan kuviaan tulevasta näyttelystään. 
         Muutoin valokuvaaminen ei kuulu omiin ilmaisumuotoihin vaikka valokuvataiteesta kovasti pidän. Valokuvaaminen on minusta vain liian teknistä ja siksi vaikeaa. Olen opiskeluaikana suorittanut muutaman valokuvauskurssin ja kehittänyt paperikuvia pimiössä. Mukavaa se oli, mutta tarvitsisi liikaa erilaisa aineita, välineitä ja tilaa ja minulta puuttuu intohimo kuvaamiseen, jotta jaksaisin nähdä kaiken sen "vaivan".

          Saimme ennen kurssin alkua listan tarvikkeista joiden avulla valmistaisimme kameran.Valmistauduin kurssiin hiukan huolettomasti enkä juuri miettinyt millaisen laatikon eli kameran haluaisin. Nappasin kotoa ensimmäisen tyhjän kenkälaatikon mukaani. Muut välineet olin suurimmaksi osaksi ottanut mukaan ja  kurssikavereiden kanssa vaihdoimme tarvittavia välineitä.
Tilaa Ratamolla oli hiukan nihkeäsi ja se tuntui pimenevän syksyn lisäksi vähän kiristävän ihmisten pinnaa. Kaikki saivat kuitenkin kamerat tehtyä ja muutamalla oli ennestään jo kameroita ennestään jo valmiina.

                              kameran rakentaminen

       Tarvikkeet kameran rakentamista varten:

       - kannellinen tyhjä laatikko tai rasia, myös pyöreät käyvät
       - mattamustaa spray-maalia
       - mustaa paksua teippiä (erkkari tai ilmastointiteippi)
       - palanen alumiinista juomatölkkiä
       - muutama eripaksuinen teräväkärkinen neula
       - mattopuukko
       - hienoa hiekkapaperia
       -viivotin/mitta

            Kameran rakentaminen aloitettiin teippaamalla kaikki laatikon kulmat ulkopuolelta ja osa teippasi ne myös sisäpuolelta mustalla teipillä. Sen jälkeen maalattiin laatikko spray-maalilla mustaksi sisältä.

           Sitten mietittiin kuinka "kameralla" saisi parhaiten otettua kuvia ja leikattiin noin 3x2 cm.n kokoinen aukko mattopuukolla laatikon kylkeen, jonka katsottiin parhaiten sopivaksi aukolle. Tämän jälkeen leikattiin aluminiisesta juomatölkistä aukkoa hieman suurempi pala, jota hiottiin hienolla hiekkapaperilla keskeltä ohuemmaksi. Sen jälkeen mitattiin etäisyys laatikon tulevasta aukkosivusta takaseinään senttimetreinä polttoväliä varten. 

           Rune jakoi meille monisteen, jossa oli valmis taulukko, josta katsottiin jokaisen kameraan tulevan reiän koko. Luvut tuntuivat ihan käsittämättömiltä (omani oli 0,38mm) ja ajattelin etten ikinä saisi tehtyä oikean kokoista reikää. Reikä tehtiin siten että, neulaa pidettiin paikalla ja pellinpalaa pyöritettiin rauhallisesti neulan ollessa paikalla ja vain kevyesti painaen. Tällä tavoin reiästä tulee siisti. Neulaa ei saanut missään nimessä painaa pellistä läpi. Lopuksi vielä hiottiin peltiä molemmin puoli, jotta reiässä olleet "röpelöt" saataisiin pois. Tällaiset epätasaisuudet näkyvät valmiissa kuvassa epätarkkoina reunoina.

           Ratamolla on suurennuskone, jonka avulla reikä mitattiin. Tässä käytettiin myös apuna Runella ollutta paperia, jossa oli taulukko, johon reikää verrattiin. Ja aivan täysin tuurilla reikäni oli ensiyrityksellä oikean kokoinen. Osa joutui hiomaan reikää useamman kerran. Valmis pelti kiinnitettiin kameran sisäpuolelle huolellisesti teipillä. Lopuksi vielä tehtiin suljin teipinpalasta ja niin kamera oli valokuvauspaperia vaille valmis.

Kamearani kiinniteittapattujen ohjeiden kera

                                   kuvaaminen

        Kameran valmistuttua ryhdyimme leikkaamaan laatikkoon sopivia valokuvauspapereita. Paperit Rune oli hommannut meille valmiiksi ja ne leikattiin paperileikkurin avulla sopiviksi ja kiinnitettiin kameran takaseinälle muutamalla teipinpalalla. Tämä kaikki tapahtui pimiössä hämärässä punavalossa, jotta herkät paperit eivät valottuneet yhtään.

       Kun paperit olivat kameran sisässä ja suljin kiinni, ryhdyimme miettimään valotusaikaa. Tätä varten Rune esitteli meille muutaman kännykkään ladattavan sovelluksen, joilla valoa voi mitata sekä käsikäyttöisen valotusmittarin. Runen jakamassa monisteessa oli myös taulukko reiän koolle ja valotusajalle sään mukaan. Näiden avulla sain valotusajaksi 3min 45sekuntia. Sää oli kuvanottopäivänä puolipilvinen mutta kuitenkin valoisa.

       Kuvauskohteen ja paikan miettiminen aiheutti itselleni päänvaivaa, mutta sitten otin ajatuksen, että kokeillaan ja katsotaan mitä tulee. Ensimmäisen kuvan otin Tourujoen rannasta ja päätin hiukan kikkailla kuvan kanssa. Laitoin sulkimen kiinni puolessavälin valotusaikaa ja käänsin kameran hiukan toiseen kuvakulmaan. Näin saisin ehkä kaksi päällekkäistä kuvaa näkyviin.

         Toiseen kuvan halusin lähellä olevia rautateitä, joten suuntasin Tourujoen yli kulkevalle junasillalle  ja asetin kameran tukevasti nojaamaan sillankaiteeseen. Tein jälleen saman tempun kuin aiemmin eli pysätin valotuksen sulkimella ja siirsin kameraa hiukan toisen kuvakulmaan. Enempää en ehtinyt kuvata viikonlopun aikana.

kuva nro 1 paperiversiona

                                       kehittäminen

            Kuvan ottamisen jälkeen siirryttiin pimiöön, johon ei koko ryhmä kerralla mahtunut. Pimiössä punavalossa paperit poistettiin ja laitettiin vuorollaan altaissa olleisiin nesteisiin;

1. kehite n. 2 minuuttia  -  2. pysäytin n.  30 sek.  - 
3. kiinnite n. 3 min 4. huuhtelu vedellä n.5min - 5 kuivatus ripustamalla

             Nesteet Rune oli tehnyt meille valmiiksi, mikä oli ajankäytön suhteen hyvä asia, mutta oppimisen kannalta me olisimme ne voineet tehdä ja laittaa itse. Tässä vaiheessa pimiössä kävi kuhina kun, kaikki halusivat kuvansa nopeasti valmiiksi. Ensimmäinen kuvani Tourujoerannasta onnistui ihan kohtuullisesta ja pidin kuvassa olleesta kaksoinäkymästä, joka syntyi suljinta käyttäen ja kameraa kääntäen kesken valotuksen. Toinen kuvani joka oli rauteistä ja sähkölinjoita otettu, onnistui vielä peremmin. Kuvat tulevat neulanreikämenetelmällä aina negatiiveinä ja ne voidaan kääntää esim. digitaalisesti oikeinpäin. Emme tehneet paperikuvia postitiivisista kuvista.

kuvan nro2. paperikuva

        Lopuksi muokkasimme kuvat tietokoneella positiivisiksi, jotta niistä voisi halutessaan tulostaa paperikuvan tai kalvon syanotypiaa varten. Tämä vaihe oli vaikein ja Rune auttoikin jokaista kuvien muokkaamisessa paljon. Muokkaukseen käytimme photoshop-ohjelmaa ja sen avulla tasoitettiin tummien ja vaaleiden aluiden  välisiä jyrkkyyksiä, poistettiin roskia tia muita häiritseviä tekijöitä kuvasta ja muita hienouksia joita en muista. Tämä meni henkilökohtaisesti itsellä yli, koska vaiheita oli kymmeniä ja yhden tietokoneen ääreen änki liian monta ihmistä eivätkä tietokoneet ja minä ole toimivia yhdessä. 

kuva nro2 postiivisena

          Olin oikein tyytyväinen ja innostunut tämän viikonlopun jälkeen, mutta aikaa tälle tekemiselle olisi pitänyt varata paljon enemmän. Samoin tekniikan monta vaihetta, pienet tilat ja liikaa innostuneita ihmisiä aiheutti hiukan ärsyyntymistä... 
           Kuvistani ensimmäinen onnistui kohtalaisesti ja kuvan yläosassa olevat puut ovat hyvät. Alaosassa olisi saanut olla enemmän sävyjä. Toinen kuvani onnistui paremmin ja siihen tuli tarkkuutta ja pidän paljon kuvan keskellä olevasta kaksoiskuvasta, jossa kaide menee päällekäinen puiden kanssa. Kuvassa onnistui hyvin tuo kaksoisnäkymä. Oikeassa yläkulmassa näkyvä jälki tuli kuivatusvaiheessa pyykkipojasta, mutta pidän siitä enkä halunnut lähteä korjaamaan sitä pois.
           Olen aloittanut uuden kameran rakentamisen, sillä kuvaaminen innosti todella paljon ja pidän neulanreikäkameran yksinkertaisuudesta ja kuvien jäljestä enemmän kuin digikuvista. 


                                       Syanotypia

     "Syanotypia- eli sinikopiotekniikka on vuodelta 1842 peräisin oleva jalovedostusmenetelmiin kuuluva valokuvatekniikka. • Syanotypia perustuu kahteen rautasuoloon, jotka yhdistetään ja valotetaan UV-valolla (UV-lamput, aurinko). • Valottamisen tuloksena syntyy preussinsininen pigmentti, joka on hyvin säilyvä. • Syanotypiatekniikkaa kutsutaan myös aurinkokuviksi. Kuvat voidaan valottaa ilmikopiomenetelmällä (pinnakkain) auringon valossa." 

         Valokuvauksen jälkimäisellä viikonlopulla kokeilimme syanotypiaa, joka oli minulle täysin uusi tekniikka. Kävin ennakkoon tutustumassa tekniikkaan netissä, jotta tietäsin hiukan mitä tekisimme.Tälle kurssille saattoi ottaa mukaan omia vanhoja kuvia tikulla, paperisena tai muussa muodossa. Kaikki valitsivat ensin yhden kuvan ja jälleen Runen avustuksella sitä muokattiin . 
            Valitsin omaksi kuvaksi otoksen edellisen kevään Malesian matkalta ja siinä näkyy viidakkoa ja pilviä.Pilviin koetettin saada lisää sävyjä , mutta niiden valkoisuuden vuoksi se ei onnistunut. Kuva on otettu Ipadillä. 

Kuvien olisi hyvä olla raw-muodossa ei jpg. jotta niitä voidaan muokata enemmän. Nämä olivat niitä asioita, joista minulla ei ole niinkään ymmärrystä. Voisin itse keskittyä enemmän valotukseen ja muihin konkreettisiin asioihin.
           

syanotypiassa käytetty alkuperäinen kuva Malesiasta Langawin-saarelta.

             Työnpohjaksi tuli A2 kokoinen akvarellipaperi ja se käsiteltiin pimiössä herkisteaineella, jonka Rune oli tehnyt valmiiksi. Tässä vaiheessa käytettiin suojakäsineitä. Paperi siveltiin kauttaaltaan ja osaan kohtaan laitoin pari kerrosta herkistettä. Tämän voi tehdä ihan hehkulampun valossa, sillä paperit eivät ole yhtäherkkiä kuin valokuvapaperit. Valmiiksi käsitellyt ja kuivat arkit on kuitenkin hyvä säilyttää pimeässä esim. kahden mustan jätesäkin sisässä.

            Paperin kuivuttua täysin kuivaksi alkoi valotus. Valotus tapahtui isossa "valotuskoneessa" ja siihen mahtui aina 5 työtä kerralla. Ensin lasilevylle aseteltiin valotetut negatiivikalvot ja viiden päälle paperi herkistyspuoli kalvoa vasten. Sitten taustan lasi laskettiin tähän päälle ja ilmat poistettiin lasilevyjen välistä. Lasi nostettiin pystyyn kohti lamppua ja suuri UV-valo käynnistettiin. Rune tuntee koneen ja hän sääti valotusajan, joka oli n.15min. Tilasta poistuttiin valotuksen ajaksi. 

               Valotuksen valmistuttua siirryttiin papereiden kanssa pimiöön, jossa ne huuhdeltiin vedessä, kunnes kaikki irtoava keltavihreä väri oli lähtenyt. Suoraan vesisuihkulla kuvaa ei saanut huuhdella ettei kuvaan jää raitoja vedestä. Sitten vedos laitettiin kuivumaan telineeseen. Kuva oli valmistuttuaan keskisininen ,mutta kuivuessaan se tummui aika paljon. Vedoksessa on ihan eri tunnelma kuin alkuperäisessä kuvassa ja jälkikäteen olisin valinnut toisenlaisen kuvan tähän tekniikkaan.

          

            Halusin myös tehdä jälkimmäisestä neulanreikäkuvasta syanotypiavedoksen. Ehdin tulostaa kuvan vielä kalvolle, mutta kun olin menossa vedostamaan sitä huomasin, että olin tulostanut kuvan postiivisena enkä negatiivinä niin kuin piti. Aikaa oli vielä sen verran että, ehdin tulostaa kuvan negatiivinä kalvolle mutten ehtinyt sitä enää vedostaa. Sovimme kuitenkin muutaman kurssikaverin kanssa että, joulukuussa menisimme vedostamaan kuvia omatoimisesti Ratamolle. En kuitenkaan vedostanut kuvaa silloinkaan, koska unohdin ottaa kalvon mukaan. Tämän omatoimipäivän aikana sain kaksi onnistunutta vedosta tyttärieni kuvasta ja kaksi vähemmän onnistunutta vedosta mieheni ottamasta Lappi-maisemasta joista tässä kuva . 

               Nälkä kasvaa syödessä ja tätä tekniikkaa kokeilen kesällä ulkona, koska vaadittavia välineitä ei ole paljon ja mahdollisuuksia on monia kuvien toteutukseen. Rune Snelman on opettajana hauska persoona ja hän on neulareikäkuvauksen asiantuntija. Ainoa miinus tuli ahtaista tiloista ja kiireisestä aikataulusta. Yksi viikonloppu lisää olisi antanut paremman pohjan aiheelle.

             Laitan loppuun vielä  linkit ohjeisiin, joissa on hyvät kuvat ja selkeät ohjeet vaiheittain :

http://www.uiah.fi/virtu/materiaalit/valokuvauksen_tyopajat_2005/materials/syanotypia.pdf


https://tiitikki.vuodatus.net/lue/2009/09/syanotypiaa