MISTÄ KAIKKI ALKOI
Liian monta vuotta on mennyt, kun viimeksi tein jotain itseäni oikeasti todella kiinnostavaa. Viime vuodet ovat vilisseet ohitseni huimaa vauhtia tasapainoillen työn, perheen ja harrastusten kesken. Ei ole ollut aikaa eikä ehkä haluakaan miettiä että, kuka minä oikein olenkaan ja miten minusta muokkautui tällainen tyyppi.
Sitten loppukesästä 2016 käteen osui postilaatikosta kaivettu pino mainoksia, jotka selaisin puolihuolimattomasti läpi ennen roskiin työntämistä. En tiedä mikä sai minut tarkemmin selaamaan kesäyliopiston esitettä ja sieltä silmiini pompsahti kurssi; kuvataiteen perusopinnot. Avasin tietokoneen ja lähdin tarkemmin tutkimaan kurssin sisältöä ja innostus vain kasvoi, mitä enemmän sain luettua sisältöä.Muutaman päivän asiaa hauduteltuani ja kirjotettuna sen kalenterini haaveilusivulle, ryhdyin keskustelemaan asiasta mieheni kanssa ja hän kannusti minua tekemään jotain omaa. Niin laitoin sähköpostia kurssisihteerille ja hän ilmoitti että kurssin ajankohta tarkentuu loppuvuonna ja palaa sitten asiaan.
Syksy tuli ja vauhti vain kasvoi tuttuun tapaan, mitä pidemmälle se meni ja unohdin koko opinnot. Yhtenä päivänä sähköpostiini oli tullut ilmoitus opintojen alkamisesta ja linkki ilmoittautumiseen. Tässä vaiheessa aloin tietenkin epäilemään, sillä loppukesän virta ja into oli kadonnut jonnekin työ-ja arkikiireiden jalkoihin. Mietin vain etten minä ole mikään piirtäjä ja kurssi maksaakin liikaa jne. Miehen kannustaessa ja vuoden vaihtuessa sain akkuja hiukan ladattua ja viimeisenä ilmoittautuispäivänä nakuttelin tietokoneen näppäimiä pienen kutinan tuntuessa vatsanpohjassa. Kun kurssi-ilmoittautuminen oli tehty tunsin katumusta ja innostusta yhtä aikaa. Nyt saisin tehdä jotain uusien asioiden ja ihmisten kanssa ja kaivaa esiin sen puoleni, joka on ollut liian pitkään unohduksissa ja jossain vaiheessa luulin jopa sen menettäneeni.
Titta
Sitten loppukesästä 2016 käteen osui postilaatikosta kaivettu pino mainoksia, jotka selaisin puolihuolimattomasti läpi ennen roskiin työntämistä. En tiedä mikä sai minut tarkemmin selaamaan kesäyliopiston esitettä ja sieltä silmiini pompsahti kurssi; kuvataiteen perusopinnot. Avasin tietokoneen ja lähdin tarkemmin tutkimaan kurssin sisältöä ja innostus vain kasvoi, mitä enemmän sain luettua sisältöä.Muutaman päivän asiaa hauduteltuani ja kirjotettuna sen kalenterini haaveilusivulle, ryhdyin keskustelemaan asiasta mieheni kanssa ja hän kannusti minua tekemään jotain omaa. Niin laitoin sähköpostia kurssisihteerille ja hän ilmoitti että kurssin ajankohta tarkentuu loppuvuonna ja palaa sitten asiaan.
Syksy tuli ja vauhti vain kasvoi tuttuun tapaan, mitä pidemmälle se meni ja unohdin koko opinnot. Yhtenä päivänä sähköpostiini oli tullut ilmoitus opintojen alkamisesta ja linkki ilmoittautumiseen. Tässä vaiheessa aloin tietenkin epäilemään, sillä loppukesän virta ja into oli kadonnut jonnekin työ-ja arkikiireiden jalkoihin. Mietin vain etten minä ole mikään piirtäjä ja kurssi maksaakin liikaa jne. Miehen kannustaessa ja vuoden vaihtuessa sain akkuja hiukan ladattua ja viimeisenä ilmoittautuispäivänä nakuttelin tietokoneen näppäimiä pienen kutinan tuntuessa vatsanpohjassa. Kun kurssi-ilmoittautuminen oli tehty tunsin katumusta ja innostusta yhtä aikaa. Nyt saisin tehdä jotain uusien asioiden ja ihmisten kanssa ja kaivaa esiin sen puoleni, joka on ollut liian pitkään unohduksissa ja jossain vaiheessa luulin jopa sen menettäneeni.
Titta
Kommentit
Lähetä kommentti