kuvitettu

         Sana piirtäminen herättää jo mielessäni pienen kauhukuvan, sillä en koe olevani mikään piirtäjä. Minun on huomattavasti helpompi tuottaa asioita kolmiulotteisesti kuin kaksiulotteisesti. Lapsena piirtelin paljonkin ja lapsen innokuudella koin olevani hyvä siinä asiassa. Vielä yläasteen alussa kävin kuvataidekerhossa ja tykkäsin siitä valtavasti. Sitten sain opettajaksi henkilön jonka pedagogiset taidot kyseenalaistan näin jälkikäteen. Tämä kyseinen rouva keskittyi tunneilla lähinnä hillomunkkien syöntiin ja luokkamme priimuksen kehumiseen.             Sitä myöden piirtäminen jäi pikku hiljaa ja vasta aloitettuani keramiikkaopinnot, palasin kuvataidekurssien aikana piirtämisen pariin. Silloinkaan en saanut siitä entisestä innostuksesta kiinni vaan vasta aloittaessani muotoilijan opintoja, innostuin hetkeksi piirtämisestä uudelleen. Pienten lasten kanssa koin että, tälle harra...